Hän on täällä

Tyttäremme syntyi 2.11. (40+5) klo 8.55. Mikään vaatimaton neiti hän ei ole. Meidän pikku emäntä painoi syntyessään 4300g ja pituutta on 55cm.

Kotiinpaluu venyi toivottua pidemmäksi, mutta nyt olemme vihdoin kotona. Kirjoittelen lisää synnytyksestä, kunhan saamme arjen rullaamaan

Käynnistys?

Käytiin eilen synnärillä yliaikaiskontrollissa. Siellä oli jollain mitä ilmeisemmin (toivottavasti!) ponnistusvaihe meneillään. Kun toinen kiljuu viereisessä huoneessa niin kuin henkeä vietäisiin, niin on kaiketi luonnollista, että verenpaineen lukemiksi tulee 130/180 :). Kätilökään ei viitsinyt mittauttaa sitä toiseen kertaan, kun korkeiden lukemien syyt olivat niin selvät. Kysyi vaan, että onko ollut päänsärkyä ja asia oli sillä selvä. Sydänkäyrät olivat nätit ja piirtyihän niille käyrille taas supistuksiakin. Ultrassa lääkäri havaitsi lapsiveden määrän hieman alhaiseksi (AFI 6) ja totesi, että jos ei viikon sisällä käynnisty, niin sitten käynnistetään. Määrä on normaalin alarajoilla. Ei siis syytä huoleen, mutta näillä luvuilla ei kuitenkaan kuulemma kannata odottaa kahta viikkoa luonnollista käynnistymistä.

Huomenna olisi vuorossa tarkastus oman gynen kanssa. Katsotaan mitä hän asiaan sanoo. Kunpa kaveri tajuaisi tulla itse ulos. Olisin synnytyksen alun niin paljon mieluummin kotona kuin sairaalassa kärvistelemässä. Huomasinpa nimittäin taas eilen, että vaikka valitsemamme sairaalan synnäri on viihtyisän oloinen enkä varsinaisesti kärsi mistään sairaalapelosta, niin eivät ne kovin mukavia paikkoja ole. Nämä tunteet johtuvat kaiketi siitä, että olen ollut sairaalassa tähän mennessä kokonaiset kaksi kertaa, eikä kummastakaan ole jäänyt minkäänlaista mielikuvaa. Ensimmäisen kerran siis syntyessäni ja toisen kerran 1-vuotiaana kuumekrampin takia. Sairaalat ovat siis hieman tuntemattomia ja jännittäviä paikkoja.

Pieniä vastoinkäymisiä synnytyksen alla

Perjantaina kävin lääkärissä. Käyrille ei piirtynyt yhden yhtä vaivaista supistusta. Kohdunkaula lyhentynyt, mutta paikat eivät ole avautuneet. Sen sijaan todettiin taas hiiva. Nice! Tämä on juuri se aika, kun niitä on hyvä alkaa sairastamaan. Lääkäri halusi minun ottavan siihen jotain kovin tiukkoja jodipuikkoja, jotta homma saataisiin varmasti hoidettua synnytyksen alta pois. Minä googletin. Ne olivat raskausaikana kiellettyjä. Nyt mennään kätilön suosittelemilla maitohappokapseleilla. Toivon kovasti että ne tehoaisivat ja pian.

Viime yö on tullut nukuttua todella huonosti. Vatsa on hieman sekaisin. Tämä voisi viitata lähestyvään synnytykseen, mutten millään jaksa uskoa. Eiköhän tässä mennä heittämällä yliaikaiseksi ja käynnistykseen. Tänään pitäisi könytä itsensä sairaalalle asti yliaikaiskontrolliin. 

Hieman väsynyttä tekstiä. Se kuvastaa tämän hetken mielialoja aika lailla. Olen niin tympiintynyt tähän odottamiseen. Olen epätoivoisesti yrittänyt keksiä itselleni muuta mietittävää, mutta ajatukset palaavat koko ajan siihen miksei se jo tule. Ihanaa muuten tämä talviaikaan siirtyminen. Tosi näppärää herätä sunnuntaina klo 5.

The Day 40+0

Kaveri ei näy saapuvan tänäänkään, mutta ihan tyhjin käsin ei sentään tarvitse olla. Tässä kun on ollut tätä aikaa tapettavana, niin olen ehtinyt tehdä ihan kiitettävissä määrin nettiostoksia, itselleni ja vauvalle. Maanantaina luovutin kaupoissa kiertelyn kanssa ja tilasin itselleni Marc O'Polon kylpytakin ja sisätossut netistä. Tuli aika hintavaksi, mutta ovat ainakin hyvät. Kylpytakkia olen kaipaillut jo jonkin aikaa ja kun se mainittiin sisätossujen kanssa niin kätilöltä kuin synnytysvalmennuksesta saamissani sairaalalaukkulistoissa, niin nyt se tuli vihdoin hankittua. Ilmeisesti kyseisiä vaatekappaleita ei jaella täkäläisissä sairaaloissa, kun omat pitää ottaa mukaan. Voin vaikka lyödä vetoa, että lapsiveteni lävähtävät noiden tossujen päälle ja ne ovat sitten käyttökelvottomat sen jälkeen :)

Tänään tuli myös ilmoitus, että jokin aika sitten tilaamani norsumobile on myös postitettu tänään. Sitten saa kaverikin vähän väriä nurkkaansa.

Perimästä

On paljon piirteitä, joiden haluaisin perityvän eniten maailmassa rakastamaltani ihmiseltä kaverille, kuten isot ruskeat silmät, taipuisat hiukset ja rauhallinen luonne. Yksi pieni asia voisi kuitenkin tulla minultakin: Saapuisitko täsmällisesti laskettuna aikana etkä isäsi tavoin kaksi viikkoa myöhässä ja perätilassa? Please. 

Olen taas alkanut tuntea supistuksia ja vauvakin on enemmän liikekannalla. Tällä hetkellä tuntuu taas onneksi siltä, että kyllä tämän on joskus tultava päätökseen.

Hiljaista

Viimeiset pari päivää ovat olleet todella hiljaisia. Joko olen jo niin tottunut kivuttomiin supistuksiin, etten enää huomaa niitä, tai sitten nekin ryökäleet ovat loppuneet. No perjantaina päästään taas käyrille, niin silloinhan sen viimeistään näkee.

Vauvakin on ollut kovin rauhallinen. Olen nyt ensimmäistä kertaa joutunut tekemään päiväaikaan ihan liikelaskentaa. Tähän saakka kaveri on ollut niin liikkuvaista sorttia, ettei asia ole tullut edes mieleenikään. Onneksi iltasella kuitenkin aina rymytään ja ilmoitetaan, että kaikki ok.

Positiivista tässä on ollut se, että olen taas saanut nukuttua pari yötä aika hyvin. Päivisin olon tekee tukalaksi todella turvonneet jalat ja ilmeisesti potkuista tai vain ahtaudesta ärsyyntynyt vatsalaukku, joka särkee tuossa vasemman rinnan alla. Jälkimmäinen on aika ikävä kipu. Turvonneet jalat puolestaan rajoittavat lähinnä kotoa lähtemistä. Sopivia kenkiä ei enää oikein meinaa löytyä tästä taloudesta. Seuraavaksi on kaiketi siirryttävä mieheni kenkiin. Siinä onkin aikamoinen harppaus: entisistä 36:n koivista 42:n tennareihin!

Synnytysvalmennus

Näin synnytyksen lähestyessä (kyllä sen on sieltä joku kaunis päivä ulos tultava!) voisi kerrata kolmen viikon takaisen synnytysvalmennuksen antia. Pidimme molemmat koko viikonlopun kestäneestä intensiivikurssista todella paljon. Puolikkaani siksi, että sai vihdoin kuulla synnytykseen liittyvistä asioista (minun hänelle ostamat aihepiirin kirjat ovat vieläkin ajanpuutteen vuoksi lukematta) ja mahdollisuuden kysyä mieltään askarruttavia asioita. Itse sain puolestani itsevarmuutta huomatessani, että olen kuullut monista näistä asioista jo aiemmin. Lisäksi oli todella kiva tavata muita samassa tilanteessa olevia pareja. Kurssihan oli englanniksi ja siksi osallistujat olivat oikeastaan eri puolilta maapalloa.

Kurssi oli Geburtshausin järjestämä, joten sen lähtökohdat olivat luonnollisesti hieman erilaiset kuin sairaalan järjestämien kurssien. Pääpaino oli lääkkeettömässä kivunlievityksessä ja synnytyksen luonnollisuudessa, mutta myös epiduraalia, synnytyksen käynnistämistä ja muita kivunlievityslääkkeitä käsiteltiin riittävän kattavasti. Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin informatiivinen. Teimme myös jonkin verran erilaisia rentoutusharjoituksia ja kokeilimme eri synnytysasentoja, mutta mieheni pelkäämiä hengitys- ym. harjoituksia, joissa pokka saattaisi pettää ei tullut lainkaan.

Olen itse muuttumassa koko ajan hipimmäksi synnytyksen suhteen. Jos raskaus kestäisi pidempään kuin 40 viikkoa, niin ehtisin varmaan muuttaa mieleni ja haluaisin synnyttää kotona tms. Pääsyynä tähän muutokseen on varmasti Saksassa olo, sillä täällä synnytykseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti paljon "terveemmin" kuin Suomessa. Synnytys on luonnollinen asia ja jos se sujuu normaalisti, ei sitä kuuluisi lähtökohtaisesti käsitellä sairauden hoitona tai erityisen dramaattisena asiana. Lähden synnytykseen avoimin mielin. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan ehdottomasti mahdollisuuden epiduraaliin, mutta toivon pärjääväni joko kokonaan ilman tai ainakin ilman vahvaa lääkkeellistä kivunlievitystä ja muita seikkoja, jotka häiritsevät synnytyksen luonnollista kulkua, kuten kalvojen puhkaisu, tarpeettomat sisätutkimukset ja episiotomia. Ensikertalaisena olisi minusta käsittämättömän tyhmää kuitenkin sanoa ehdoton ei epiduraalille, koska en voi pienimmissäkään määrin aavistaa kuinka lopulta kestän sitä kipua. Epiduraali ei siis ole pettymys, jos sen joudun ottamaan, mutta en halua että se on ensimmäinen tai toinenkaan vaihtoehto.

Synnytysvalmennus vahvisti mielipiteitäni luonnonmukaisesta synnytyksestä. Saimme kotiin mukanamme nivaskan kuvia erilaisista synnytysasennoista, rentouttavista asennoista ja asennoista, jotka helpottavat erilaisissa "erikoistilanteissa", kuten jos vauvan pää ei ole suorassa tai painaa selkään. Olen itse aika elohiiri, enkä voisi tässä vaiheessa kuvitellakaan, että synnyttäisin tämän lapsen "sänkyyn sidottuna" tippoineen ja katedreineen ja vielä kaupan päälle puolimakaavassa asennossa. Liike on tähän asti ollut minulle se paras tapa kestää kipua ja toivon sen olevan sitä synnytyksessäkin. Täytyy vaan olla tarkkana, etten väsytä itseäni jo ennen ponnistusvaihetta ja maltan levätäkin välillä.

Kävimme valmennuksessa läpi myös erinäisen määrän erilaisia yrttiteitä ja -hauteita. Tätä ei varmaan Suomessa tehdä :). Juon siis tälläkin hetkellä kahta teetä useamman kupin päivässä: vadelmanlehtiteetä kohtulihaksen vahvistamiseen sekä erityistä yrttiteesekoitusta turvotukseen. Tämän lisäksi voisin naukkailla vielä mm. ainakin laventeliteetä ja istua hay flower (en valitettavasti tiedä tätä suomeksi) -istumahauteessa pari kertaa viikossa. Istumahaude kuulemma pehmentää välilihahieronnan tavoin kudoksia, mutta en ole tohtinut kokeilla tätä, ettei hiiva vaan uusiutuisi.  Synnytyksen jälkeen olisi sitten vuorossa erinäinen valikoima imetyksen tueksi ja haavaumien paranemiseksi. Lisäksi täällä juotetaan vauvoillekin fenkoli- ja kamomillateetä rauhoittumiseen, mutta se on jopa minun mielestä hieman  liikaa.

Kurssilla käsiteltiin myös vauvanhoitoa ja byrokratiaa. Nämä asiat olivat kummatkin hallussa ja olin todella helpottunut huomatessani kuinka hyvin olin paperiasioista perillä. Ne kun ovat stressanneet tähän mennessä oikeastaan eniten. Kestovaippojen huonoa tunnettavuutta olen jo aiemmin ihmetellyt täällä ja se pisti synnytysvalmennuskurssillakin silmään. Intouduinpa sitten kertomaan asiasta hieman muille kurssilaisille, kun kätilön tiedot eivät mielestäni olleet tarpeeksi kattavat. Suomi on tosiaan tässä asiassa edellekävijämaa. Saattaa johtua jo kertakäyttövaippojen korkeista hinnoista. Ostin muutama viikko sitten kertiksia kaappiin varmuuden vuoksi ja yllätyin Pampersien hinnasta täällä. 36 newborn-vaippaa maksoi vain 6 euroa. En tiedä mitä ne Suomessa maksavat, mutta kuvittelisin että huomattavasti enemmän.

Valmennus oli siis kaiken kaikkiaan oikein mukava kokemus. Opin aina paljon paremmin kuulemalla kuin lukemalla, joten oli oikein hyvä kerrata vielä, että milloin lähdetään sairaalaan ja miten synnytys etenee. Oli myös hellyyttävää huomata kuinka paljon asia miestäni kiinnosti. Tehdyt kysymykset olivat suloisen teknisiä ja pikkutarkkoja. Geburtshausissa myös synnytettiin normaaliin tapaan samanaikaisesti ja oli aika vinkeää kuulla puolivahingossa, kun joku huusi ponnistusvaiheessa.  Onneksi se oli kuitenkin ns. hyvää ja työstävää huutoa, eikä sellaista "kuolen tähän paikkaan" -huutoa.

Omat toiveeni synnytyksen suhteen kiteytyivät seuraavan kaltaisiksi:

• kotona niin pitkään kuin mahdollista
• mahdollisuus kokeilla vesisynnytystä, mikäli amme vapaana
• mahdollisimman aktiivinen synnytys (eri asentojen hyödyntäminen, liike)
• lääkkeelliset kivunlievityskeinot toissijaisina vaihtoehtoina, mutta ei missään nimessä poissuljettuja
• ei kalvojen puhkaisua tai oksitosiinitippaa, ellei vauvan tilanne ehdottomasti edellytä sitä tai synnytys venynyt jo kohtuuttoman pitkäksi
• vauva mahdollisimman pian ihokontaktiin äidin tai isän kanssa
• isä leikkaa napanuoran, jos mahdollista
• napanuora leikataan vasta, kun se on lakannut sykkimästä, jos mahdollista
• nopea kotiutuminen äidin ja vauvan terveyden ja jaksamisen mukaan

Mutta taidanpa tästä lähteä nyt teen keittoon.

38+6

Tämä hautomo alkaisi olla henkisesti ja fyysisesti kypsä. Onneksi huomenna rapsahtaa sentään 40. raskausviikko mittariin. Sitä alkaa jo olla niin kärsimätön. Vaikka muistuttelen itselleni kuinka monta raskausviikkoa on jo takana ja maksimissaan enää kolme jäljellä, niin silti aika tuntuu aivan liian pitkältä. Sitä on varmaan viimeksi teini-iässä kouluun menoa vältellessä toivonut, että alkaisipa jostain paikasta koskemaan. Aina kun hiemankin vihlaisee, niin alkaa toivomaan, että jes tätä lisää. Sairasta, sanon minä :).

Vauva oli jo viime viikon lääkärikäynnillä kiinnittynyt ja kohdunkaula lyhentynyt. Kivuttomia supistuksia tulee tasaisesti. Aina välillä tuntuu kovaa paineen tuntua, joka johtuu varmaan vauvan sijainnista, mutta muita kipuja en ole juurikaan tuntenut. Vauvan laskeutumisen jälkeen öistä on tullut helpompia ja nukuinpa viime yönä vallan 8 tuntia putkeen ilman vessakäyntejä! Totuuden nimissä täytyy sanoa, että herään kyllä jokaiseen asennonvaihtoon, mutta sitäkin tulee nykyään tehtyä aika harvoin yössä.

Odottavissa tunnelmissa siis mennään. Itse veikkaan, että vauva tulisi 29.-30. pvä. Mieheni veikkaa ensimmäistä marraskuussa. Mitään tieteellisiä tai muunkaanlaisia viitteitä näihin päiviin ei ole. Ihan vaan mututuntuma. Jostain syystä koen kovin vahvasti, että synnytys alkaa (yllätysyllätys!) aamuyöllä ja viikonloppuna.

Sairaalakassi

Sairaalakassi on niin pitkälti pakattu, kuin mahdollista. Tiivistettynä sieltä löytyy/tulee löytymään seuraavat tavarat:

1. vauvan kotiutumisvaatteet
2. vauvan peitto
3. sideharso
4. äidille mm. yöpukuja, villasukat ja sisäkengät (kylpytakki on vielä hankkimatta)
5. tennispallo, kauratyyny, hieromaöljy ja tyyny synnytykseen
6. eväitä niin äidille kuin isälle
7. kempparitarvikkeet, kuten huulirasva, ponnareita, puhdistumisvälineet, dödö, harja
8. puuhaa, kuten neulomista ja kirja, siltä varalta että homma venähtää
9. imetyksen tueksi imetyspaitoja, imetysliivit, nännirasvaa ja rintaliivinsuojia
10. dokumentointia varten kamera ja videokamera, kännykkä sekä laturit
11. paperit, kuten apua saksan sanaston kanssa, tarvittavat dokumentit ja todistukset
12. turvakaukalo kotimatkalle

Vauvalle lähtee mukaan kaksi vaatesettiä, 50- ja 56-senttinen. Kuvista puuttuu turvaistuimen toppapuku, joka sekin on turvallisen musta. Yritän mennä mahdollisimman unisexillä linjalla, vaikka sen sukupuolen pitäisikin olla jo selvillä. Siksi valitsin omistakin neulomuksistani mukaan ne aivan raskausajan alussa neulotut. Uudempiin pukkaa kuin varkain pientä sukupuolileimaa.

Vauvanurkka

Nyt olisi takana jälleen yksi lääkärikäynti ja loistava synnytysvalmennus. Lääkärikäynnistä lyhyesti sen verran että hb oli noussut hieman, paino aivan liikaa (tässä vaiheessa +16kg. Näitä on sitten kiva sulatella vaunulenkeillä) ja lisäksi elämäni ensimmäinen hiivatulehdus. Vauvalla oli kaikki hyvin. Pääsinpä yllätyksekseni kurkkaamaan kohtuunikin :). Tämä oli nyt kaiken kaikkiaan 6. ultra, joista kaksi, 4D:t, ovat olleet omakustanteisia ekstroja. Kokoarvio tässä vaiheessa 3200 g. Synnytysvalmennuksesta täytyy kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oma tekstinsä. Se erosi varmasti paljon Suomen vastaavista ja tykkäsin kovasti.

Nyt kuitenkin hieman valokuvia vielä kovin keskeneräisestä vauvanurkasta. Aivan, meidän lapsukaiselle ei heru kuin oma nurkka meidän makuuhuoneesta. Toivottavasti ei vallan traumatisoidu ensimmäisen elinvuotensa aikana ;)

Näyttää vielä aika kolkolta... Onneksi edes pöllö saapui piristämään muutoin niin valkoista kulmaa. Seinätarra on tilattu Etsyn kautta ja se matkasi "joitakin" viikkoja Jenkeistä Saksaan. Olen myös tilannut string-hyllyn tammisilla levyillä ja valkoisilla kiinnikkeillä tuohon vasemman puoleiselle seinälle, mutta näyttää kovasti siltä, että vauvakin tulee ennemmin perille. Jotta meidän kaverin ei tarvitsisi nukkua henkensä kaupalla hyllyn alla, niin tuo tuoli lähtee tuosta jonnekin paremmalle paikalle sängyn tieltä. Lisäksi pitäisi vielä hankkia uudintanko ja ommella siihen verho Ikeasta löytyneestä kivasta musta-valko-punaisesta kankaasta. 

Kuvassa näkyy pari omatekoistakin juttua. Äitini laajoista etsinnöistä huolimatta, emme onnistuneet löytämään minulle aikoinaan niin rakasta pandasoittolelua (miksi noita muuten kutsutaan suomeksi?? Saksaksi se on Spieluhr.). Löysin kuitenkin sattumalta eräästä kangaskaupasta noita soittimia ja vielä oikealla alkuperäisellä kappaleellakin eli Brahmsin kehtolaululla. Siitä se ajatus sitten lähti... Tuon virkkaamisessa ei yllätävää kyllä mennyt montaa tuntia.

Tätä vauvan peittoa on puolestaan neulottu pieni ikuisuus. Aloitin sen kesälomalla ja puikot ovat helisseet niin keskellä mökkijärveä Suomessa kuin Puolan reissullakin. Se ei ole ihan mikä tahansa torkkupeitto, vaan samanlaiset löytyy myös Tanskan kuninkaallisilta kaksosilta. Todistusaineistoa löytyy mm. täältä. Vain parasta meidän pikku nupulle :)

Kätilöni on upea!

Tänään ei tarvinut lähteä lääkäriin vaan kätilöni kävi meillä kotona. Katrin on vaan niin loistava! Toi mulle erilaisia listoja (iihanaa!!) sairaalakassia ja ostoksia varten, mittasi vatsan ja lohdutteli rauta-arvojen suhteen. Olotila on aivan eri sfääreissä kuin lääkärillä käynnin jälkeen.

Ja mikä hienointa: Hänen mukaansa vauva on "valmis", joten nyt sitten vaan odotellaan.

Haaste

Tytti haastoi minut kirjoittamaan 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitetta. Tämän jälkeen pitäisi haastaa 5 ihmistä tekemään saman, mutta koska kirjoittelen tätä blogia lähinnä itselleni, enkä oikein tiedä kuka täällä käy, niin satunnainen lukija voi napata haasteen matkaan, jos kiinnostaa :)

1. Olen ulkosuomalainen. Kaksi vuotta Berliinissä tulee täyteen kuun lopussa.
2. Asumme mielestäni kaupungin ihanimmassa kaupunginosassa, Prenzlauer Bergissä. Kahvilat ja kaupat ovat kivenheiton päässä. Eilen hain alle 5 eurolla kasvissushia muutaman sadan metrin päästä samalla kun käytin koiran iltapissalla.
3. Kotimme on valoisa iso kaksio ja meillä on oma rauhallinen piha.
4. Olen naimisissa elämäni rakkauden kanssa. Aloimme seurustelemaan yli kymmenen vuotta sitten ja olemme saaneet kasvaa aikuisiksi yhdessä. En olisi voinut löytää parempaa miestä.
5. Pidimme talvihäät lähes kaksi vuotta sitten. Isäni sanoi, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään hymyilevän niin paljon kuin minun hääpäivänäni.
6. Minulla on 3-vuotias musta kääpiösnautserinarttu.
7. Muutama vuosi sitten huomasin opiskelleeni aivan väärää alaa ja tein täyskäännöksen urallani. Uusi suunta miellyttää ja harkitsen kauhukseni uusia opintoja äitiysloman jälkeen.
8. Olen perheeni iltatähti. Suuren ikäeron vuoksi olen "tutustunut" sisaruksiini paremmin vasta aikuisiällä. Sisarukseni tulevat läheisimmiksi vuosi vuodelta. Ulkomailla asuminen on muutenkin korostanut perhekeskeisyyttäni. 
9. Teen asiat aina viime tingassa.
10. Epämukavista asioista muodostuu mielessäni helposti todellisuutta suurempia mörköjä.
11. Pidän listojen laatimisesta.
12. Olen huono ystävystymään uusien ihmisten kanssa. Minulla on yksi sydänystävä, muut ovat lähinnä tuttavia.
13. Olen aika puhelias.
14. Lukeudun omaksi harmikseni kunnon/kiltti tyttö -kategoriaan. Yritän päästä tästä täydellisyyden tavoittelusta eroon. Vaadin itseltäni ja läheisiltäni liikoja.
15. Rakastan neulomista. Myös muut käsityöt menee.
16. Nautin luonnosta ja mökkeilystä.
17. Minulla on aika lyhyt pinna.
18. En kuuntele juurikaan musiikkia.
19. Olen television orja.
20. Toivon että pystyisin nauttimaan äitiyslomasta ennen vauvan syntymää. Sitä odotellessa...
21. Kotonani on skandinaavisen valkoista ja selkeää. Inhoan tavararöykkiöitä ja tungen ne mahdollisimman nopeasti kaappien kätköihin.
22. Olen pilannut viime vuosien aikana ennen niin omatoimisen mieheni tekemällä liikaa kotitöitä hänen puolestaan.
23. Toivon että minusta tulee hyvä vanhempi. Ennen kaikkea haluaisin panostaa lapsen terveeseen itsetuntoon ja siihen, että lapsi osaisi nauttia arjesta. 
24. Lapsen synnyttyä minun pitää petrata halailussa yms. En juurikaan pidä siitä, että joku nysvää kyljessäni. Luotan että tämä asia muuttuu lapsen saamisen myötä automaattisesti :)
25. Olen periaatteen ihminen. Se helpottaa monesti elämää, mutta välillä näen asiat liian mustavalkoisina.

Makuupussi upgraded

Monissa blogeissa on tuunattu äitiyspakkauksen makuupusseja, joten mä kans! :) En ottanut äitiyspakkausta, vaikka käsittääkseni olisin voinut sellaisen saadakin. Pakkauksen parhain anti, talvivaatteet, kun olisivat olleet meidän kaverille joko liian isoja tai pieniä

Siskoni osti kirppikseltä käytetyn makuupussin ja postitti sen minulle. Ei tästä mikään halpa projekti tullut, kun huomioidaan lähetyskulut ja marimekon kangas, mutta mukavaa puuhaa. Kankaana tosiaan marimekon siirtolapuutarha aivan ihanassa värissä. Ajattelin että tämä on sukupuolineutraali, kun kyseessä on kukkakuosi "pojan väreissä".

Ompelu ei ole vahvimpia osaamisalueitani, mutta kyllä tuo lopputulos minulle kelpaa. Vähän kangas vetää paikoitellen, mutta mitä pienistä :). Saa nähdä pääseekö tuo käyttöön vasta Suomen joululomilla. Täällä kun kesäilmat vaan jatkuvat.

Selkeät ohjeet löytyivät Kukikkaat kuosit -blogista. Suuret kiitokset sinne!

Avautumista

Äitiysloma on lähtenyt käyntiin odotettua paljon paremmin. Olen ollut todella hyvällä tuulella ja toteuttanut to do -listaani suurella innolla. Todettakoon, että uusi asukkaamme voi tänne muuttaessaan tarkistaa mm. hopeat ja todeta ne moitteettomasti kiillotetuiksi :).

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut vain kaksi ikävää hetkeä. Jo totuttuun tapaan lääkärissä käynti sekä tämä päivä. Lääkärissä käynti muodostui rauta-arvosaarnasta sekä streptokokki B-kokeesta. Eipä minulta taidettu edes oloa kysellä. Viime kerralla otettujen verikokeiden tulokset olivat tosiaan tulleet ja feritiiniarvoni olivat aivan viitearvojen alapäässä (9,1). Ei muuta kuin rautakuurille. Ihmettelenpä vaan, miksi kasvissyöjiin niin skeptisesti suhtautuva lääkärini ei ollut pistänyt minua sille jo aiemmin. Onneksi aloitin Kräuterblutsaft-kuurin oma-aloitteisesti jo jokin aika sitten. Hieman ihmetyttää kuinka se feritiini voi niin alhainen olla, kun hb oli kuitenkin taas 132 (alimmillaan on ollut yhdellä käynnillä 125). Eipä tälle mitään voi. Nyt sitten vaan napsitaan rautaa niin pirusti, vaikka vatsa meneekin siitä aika sekaisin. Lääkäri olisi kyllä voinut esittää asian toisella tavalla. Aloin melkein nauramaan siinä tutkimuspöydällä jalat levällään ollessani, kun ihmettelin miksei minulla ole mitään alhaisiin rauta-arvoihin liittyviä oireita. Lääkäri kun vastasi, ettei se ole mahdollista. Niinpä... hänhän minun kroppani ja tuntoni tuntee paremmin. Ainoa asia, mikä tässä ilahduttaa on, ettei minun tarvitse enää nähdä sitä naista kuin korkeintaan 2 kertaa + jälkitarkastus. Muut tarkastukset hoitaa kätilö ja mahdolliset yliaikaiskontrollit tehdään sairaalassa.

Viime yönä puolestaan maistui unoset aika huonosti ja sitä on luonnollisesti seurannut ikävä ja alakuloinen päivä. Tulipa muuten järjesteltyä tuossa kahden aikaan aamuyöstä kestiksetkin kylppärin laatikostoon ja luettua paljon niiden huollosta :) En saa enää oikein nukuttua päiväuniakaan, kun vatsa tuntuu vaaka-tasossa niin ikävältä. Jostain luin, että kohtu on näillä viikoilla korkeimmillaan ja sen kyllä huomaa. Palleaa painaa seisoessakin aika ikävästi. Josko se lähtisi tästä taas kohta laskeutumaan. Ainakin tulee syötyä entistäkin kevyemmin, kun vatsa ei vedä niin mitään.

Piakkoin jotain kevyempää. Täällä on viime päivinä harrastettu käden töitä siinä määrin, että oksat pois. Hyvä että lapsella on järjestön määrä pieniä neuletakkeja odottamassa, sillä lämpömittari näyttää vieläkin yli 25 astetta. Äkkiä se kait tuosta viilenee.

Äitiysloma alkoi

Yksi kokonainen äitiyslomapäivä sekä viikonloppu takana ja vielä hengissä! :) Äitiyslomalle jääminen helpottui kummasti, kun luonto otti luulot pois muutamalla äärimmäisen huonosti nukutulla yöllä. Viime torstaina olin valmiimpi kuin koskaa jäämään kotiin. Takana tosiaan kaksi yötä muutaman tunnin pätkittäisillä yöunilla.

Perjaintaiaamu lähti hieman nihkeästi sormien pyörittelyllä käyntiin. En osanut oikein tarttua to do -listan asioihin enkä edes niihin pariin työjuttuun, jotka jäivät äitiyslomilla hoidettaviksi. Sain kuitenkin lopulta hilattua itseni liikkeelle ja siitä se sitten lähti :). Kätilöni kävi myös ensimmäistä kertaa meillä kyläilemässä. Aivan loistava tyyppi! Olen niin onnellinen tämän epäonnisen lääkärisuhteen jälkeen, että löysin jonkun, jonka kanssa kemiat natsaa. Sovimme että käyn nyt laskettuun aikaan asti vuoroviikoin lääkärissä ja hänen luonaan (tai hän tulee meille kotiin). 

Selvisipä samalla, että täällä Saksassa voi ensisynnyttäjätkin kotiutua jo neljän tunnin päästä synnytyksestä, jos kaikki menee hyvin. Tuo kuulostaa ehkä hieman liian extremeltä, mutta täytyy myöntää, että yhden yön jälkeen kotiutuminen kuulostaa houkuttelevalta. Tuolloin kätilö ja lääkäri tulisivat kotiin 1-2 päivän sisällä tekemään tarvittavat tutkimukset. Täytyy katsoa kuinka puhki sitä on synnytyksen jälkeen. Täällä kätilö tulee muutoinkin kotikäynneille. Vastasyntynyttä ei siis tarvitse lainkaan kiikuttaa neuvolaan tms. Synnytyksen jälkeisiä kätilökäyntejä korvataan jopa 26 kappaletta ja enemmänkin, jos on tarvis. Käytännössä kätilö käy kuitenkin n. 10-12 kertaa kotona synnytyksen jälkeen. Neuvolatarkastuksiin verrattavat vauvan U-tutkimukset tekee sitten lääkäri. U1 tapahtuu heti synnytyksen jälkeen (lääkäri osallistuu täällä aina synnytykseen), U2 tilanteen mukaan kotona tai sairaalassa muutama päivä synnytyksen jälkeen ja 4-5 viikon paikkeilla tapahtuvasta U3:sta eteenpäin lastenlääkärin vastaanotolla. Sain myös pari suositusta lastenlääkäreistä. Tänään pitäisi soitella heille ja tiedustella, että ottavatko uusia potilaita.

Listoista

Minä tykkään tai ennemminkin rakastan erilaisten listojen laatimista. Ostoslistoja, to do -listoja jne. jne. Blogiinkin on tullut liitettyä yksi tehtävälista.

Äitiysloman alun lähestyessä (kolme työpäivää enää jäljellä!!) olen työstänyt kahta listaa. Toinen on asioista, joita täytyy viedä työpaikalla päätökseen ennen lähtöä ja toinen on äitiyslomalaisen puhdelista. Työlista vaikuttaa vielä aika pitkältä. Saattaa olla, että tulen tekemään hommia vielä ensi viikolla salaa kotoa käsin. Eipä se minua haittaa. Suunnitelmissa on palata seuraavan kerran työelämään Suomessa, joten en ole enää palaamassa kyseiseen työpaikkaan. Rakastan nykyistä työtäni ja jätän sille par'aikaa kipeitä hyvästejä. Ehkä töiden jatkaminen äitiyslomalta onkin siis minulle hyvä siirtymävaihe.

Toinen lista koskee äitiyslomaa ennen vauvan syntymää. En ole suurimman osan tapaan iloinnut äitiysloman lähestymisestä vaan ennemminkin kokenut jonkin sortin ahdistusta, kun joudun jäämään kotiin  odottelemaan synnytyksen alkua. Olen yrittänyt lievittää tätä "tuskaa" kehittämällä itselleni hieman hommia. Osa tehtävistä on tuolla sivupalkissa, osan listaan kohta mustaan moleskiniini. Ja ei muuta kuin hommiin ja ruksimaan hoidettuja juttuja :)

Pimp My Ride

Kaverin vaunuja on hieman tuunattu. Ensin valmistui lintukoriste, jonka kaikki materiaalit (mm. huopunut villapaita ja vauvanhaalari) löytyivät kotoa.

Viime viikonloppuna löytyi alesta Kurtis Baby Peacen vaunusuoja. Hinta oli vielä alennuksenkin jälkeen 19,50€, mutta olin jo jonkin aikaa katsellut kyseisiä suojia sillä silmällä, joten kankaanpala lähti heti matkaan. Printtivalikoima ei ollut enää kovin kummoinen, mutta kyllä tuo nyt menettelee. Muistuttaapa ainakin vanhasta rakkaasta harrastuksesta, kilpatanssista. :) Väri menikin ihan nappiin koristeen kanssa.

Done & Done

Nyt ollaan rekisteröidytty sairaalaan ja käyty jälleen yhdessä lääkärintarkastuksessa. Check!

Sairaalarekisteröityminen meni ok. Meitä oli vastassa erittäin mukava englantia puhunut kätilö. Asian pitäisi olla nyt kaikin puolin kunnossa. Seuraavan kerran mennään sairaalaan joko synnyttämään tai yliaikaiskontrolliin. Kovasti pidän sormia ristissä, että kyseinen kätilö olisi vuorossa, kun synnytyksen aika tulee. Jossain määrin jäi auki se seikka, että miten vauvan hoidot ja tarkistukset korvataan, kun vauva ei luonnollisesti synny Eurooppalainen sairaanhoitokortti kädessä. Eiköhän ne kuitenkin joillain tavalla luonnistu.

Eilen kävin puolestaan lääkärintarkistuksessa. Ensimmäistä kertaa siellä käymisen jälkeen en ollut lainkaan turhautunut! Tällä kertaa otettiin verikokeita (B-hepatiitti ja rauta-arvot) ja sydänkäyrä normitarkistusten lisäksi. Vauvan sydänkäyrästä ei tullut "täysiä pisteitä", koska kaveri keskittyi koko 5 min ajan potkimaan toista sensoria. Puristi pirulainen. Liikkeiden vuoksi hoitajat ramppasivat koko ajan huoneessa etsimässä sykettä milloin mistäkin puolelta vatsaa. Ihmeen paljon siellä näyttää olevan vielä liikkumavaraa. Hemoglobiini oli noussut: 8,2 (132). Pääsin myös puhumaan uusimmasta seksikkäästä raskausvaivastani: peräpukamista! Sain varmuuden vuoksi lähetteen erikoislääkärille, jos vaiva pahenee. Aluksi pukamaa yritetään kuitenkin hoitaa reseptivapain lääkkein. Kunhan vain ensin löydän apteekin, josta lääkärin suosittelemaa rasvaa löytyy.

Lääkärintarkastuksen välit lyhenevät tässä vaiheessa. Seuraava tarakastus on kahden viikon päästä (jolloin testataan myös streptokokki B omakustanteisesti) ja sen jälkeen joka viikko aina laskettuun aikaan asti. Yliaikaiskontrolleja onkin sitten joka päivä.

Energiaa

Seuraajani aloitti viime viikolla työnsä. Ensimmäinen viikko oli intensiivinen: paljon perehdytystä, jonka jälkeen yritin hoitaa myös niitä varsinaisia työtehtäviä. Loppuviikosta olin jo aika puhki. Viikonloppuna tänne tuli helteet. Parempi toki myöhään kun ei milloinkaan, mutta tästä mammasta ne veti viimeisetkin mehut. 

Lauantaina sain vihdoinkin aikaiseksi kävellä apteekkiin ostamaan Kräuterblutsaftia. Sunnuntaina aloitettiin ja olo on ollut aika mukava siitä lähtien. Asiaan ovat toki vaikuttaneet myös yhdet 9 tunnin yöunet, jotka ovat ennätys ties kuinka moneen kuukauteen, ja se että seuraajani treenaa osan tästä viikosta Suomessa.

Jännityksellä odotamme ensi maanantain hb-mittausta. Toivottavasti tuo Kräuterblutsaft ehtii siihen mennessä pysäyttää viime kerralla havaitun laskun.

Hurja tyttö

Levittäessäni raskausuutisen ilosanomaa ystävä- ja tuttavapiirissäni suurin osa vastannut kysymällä, että aionko todella synnyttää Saksassa? Kyselijöille olen vastannut, ettei minulle totta puhuen ole tullut mieleenikään matkustaa Suomeen synnyttämään. Siitäkin huolimatta, että kuulun Suomen sosiaaliturvan piiriin. Tämä on aiheuttanut monissa jonkinasteista silmien pyörittelyä, ihan niin kuin olisin synnyttämässä jossakin kehitysmaassa. Yleensä jatkokysymys on ollut: Jännittääkö?

On toki totta, että Suomen terveydenhuolto- ja neuvolajärjestelmä ovat laadukkaita, mutta eivät ne todellakaan ole huonoja Saksassakaan. Vaikka välillä kaipaankin Suomen neuvolajärjestelmää, niin totuus on, että monessa asiassa Saksa on paljon pidemmällä kuin Suomi. Viimeistään sairaalavierailumme vakuutti minut hoidon laadukkuudesta.  Esimerkiksi homeopatia ja akunpunktio ovat täällä paljon yleisimpiä hoitomuotoja ns. perinteisen lääketieteen rinnalla kuin Suomessa. Käyn myös yksityisellä lääkäriasemalla kuukausittain gynekologin tutkittavana. Lääkäri voisi toki olla parempi, mutta sokkona kun valitsee...

Ainoa oikeasti huono puoli tässä Saksassa synnyttämisessä on se, että joudun tekemään sen joko saksaksi tai englanniksi. Ensikertalaiselle synnytys ei ole mikään turhan selvä juttu, joten kysymysten esittäminen omalla äidinkielellä raskaassa tilanteessa olisi upea juttu, mutta eiköhän tästä näinkin selviydytä. Sairaalan henkilökunta vaikutti niin mukavalta, että tokkopa tuo tulee olemaan ongelma.

Plussapuolia onkin sitten ihan hirmuisesti. Olemme asuneet täällä kaverin syntymän aikoihin aikalailla kaksi vuotta. Minun kotini on täällä. Tulen nyytin kanssa paljon mieluummin sairaalasta omiin nurkkiini kuin vanhemmpieni tai appivanhempieni vierashuoneeseen. Odottelen myös paljon mieluummin synnytyksen käynnistymistä mieheni kanssa. Jos synnyttäisin Suomessa, joutuisin lentämään sinne aika paljon ennen synnytystä eikä mieheni voisi tietenkään töidensä takia tulla koko ajaksi mukaani. Hyvä jos pääsisi edes synnytykseen. Lähisuku matkustaa tänne lapsen syntymän jälkeen asustelemaan omaan kalustettuun asuntoon. Meillä onkin marraskuussa täällä parin viikon ajan auttavia käsiä oikein riittävästi lähellä.

Jos minua jokin tässä Suomi-Saksa -kuviossa jännittää, niin se on vauva-arki. Vanhempien, sisarusten ja lähimpien ystävien apu olisi korvaamattoman arvokasta, jotta pääsisi välillä itsekin tuulettumaan. Täällä hoitoavun saaminen lähipiiristä vaatii lentolippujen tilailua tai sitten pitää turvautua palkattuun apuun. En kuitenkaan ole tästäkään stressannut liiaksi. Kyllä sen sitten huomaa, kun oman jaksamisen rajat alkaa paukkumaan ja eiköhän apua aina löydy täälläkin.

Vauvanvaatteiden lajittelu, osa 256

Lindexiltä saapui eilen paketti. Kerrassaan loistavaa, että heidän vaatteitaan saa tilattua myös netistä! Mun makuun olevia kohtuuhintaisia vaatteita kun ei tunnu löytyvän täältä kuin H&M:n valikoimista. Eikä siinä toki mitään vikaa ole, mutta pieni vaihtelu piristää.

Uusi ja toivottavasti viimeinen suurempi vaateostoserä ennen kaverin syntymää inspiroi kaivamaan jälleen kerran kaikki vauvanvaatteet kaapista, niin pestyt kuin pesemättömät. Aiemmin ne oli jaoteltu paitsi tarkoituksensa (body, alaosa, potkarit jne.) myös lapussa lukevan koon mukaan. Nyt totesin, että täytyyhän eri merkkien koot vertailla vielä ristiin, jottei kokomerkintään nähden pienet vaatteet jää vahingossa käyttämättä. Aika uskomattomia eroja niissä olikin saman koon sisällä. Mm. 50 cm:n suomalaisvalmisteiset potkarit (en muista nyt merkkiä) olivat tismalleen samankokoiset kuin  68 cm:n Metsolan potkarit. Hyvä että tuli huomattua nyt eikä vasta sitten kun Metsolan potkarit olisivat olleet jo auttamattomasti pienet. Vastaavat varmaan paremmin kokoa 62.

 

Nämä ihanuudet saapuivat täydentämään varastoja eilen. Lisäksi hankin myös värikkäämpiä vaatteita, mutta niitä ei lisätä tänne, jottei sukupuoli paljastuisi.

(Kuvat Lindexin verkkokaupasta)

Vähän kyllä ärsyttää, kun niin paljon vaatteita tulee ostettua uutena. Vaikka Berliinin kirppikset ovat suuria ja mainostettuja turistikohteita, niin niiden vauvanvaatteiden hinta/laatusuhde on jotain aivan muuta kuin Suomessa. Jos vauvanvaatteita siis edes sattuu löytymään. Täysin nyppyyntyneestä bodysta saatetaan pyytää kahta euroa jne. Täytyy varmaan pistäytyä joululomilla Suomen kirppiksillä ja huutaa mahdollisesti Huuto.netistä jotain vanhempien osoitteeseen.

Laskuri

Löysinpä hemoglobiinilaskurin, joka muuntaa arvot g/mmol:sta g/l:ksi. -tuon mukaan 7,8 g/mmol tarkoittaisi n. 125 g/l. Eihän tässä ole vielä siis mitään hätää! Taidan kuitenkin hakea sitä Kräuterblutsaftia ihan varmuuden vuoksi. Jos hyppäys 140:stä 125:en kuuden viikon aikana ei ole mittausvirhe, niin onhan se aikamoinen pudotus.

Hb-laskuri

Rebel

Olen jo aiemmin kirjoittanut turhautumisestani gynekologiini. Sinänsä tyhmää valittaa, kun täällä on kuitenkin annettu mahdollisuus kävellä lääkäriltä toiselle, jos siltä tuntuu. Lääkäri on kuitenkin ollut ärsyttävyydessään koko ajan juuri niillä rajoilla, etten ole nähnyt vaihtoa vaivan arvoiseksi. Eilen olin taas tarkistuksessa ja kotiin päästyä oli todella turhautunut olo. Jos listaan nyppivät seikat, niin helpottaisikohan se jäsentämään ärtymystäni lääkäriä kohtaan.

1. Kielitaito

Suurin osa seuraavista ongelmista ja epäselvyyksistä johtuu luultavimmin tästä. Mutta miksi pitää sitten tarjota englanninkielisiä palveluita monessa eri paikassa, jos englanti on tätä tasoa:

Lääkäri ultratessa: So did we already talk what it is?

Minä: I'm sorry, what do you mean?

L: Man or woman?

M: Ah yes. We do already know that the baby is boy/girl.

2. Epäluulo kasvisruokailua kohtaan

Lääkäri teki ensimmäisellä käynnillä selväksi, että ilman lihaa ei voida saada rautaa. Sitä ei ole kasvisruokavaliossa, kuten täysjyväleivässä, linsseissä, pavuissa jne. Hänen kunniakseen on kyllä sanottava, että toisin kuin monet muut lääkärit hän tiesi, että myytti pinaatin korkeasta rauta-arvosta perustuu mittausvirheeseen.

Kaipaisin kuitenkin saarnan ja maksan syömisen tyrkyttämisen sijasta tukea rautavalmisteiden kanssa (jos tarvetta tulee) sekä tietoa proteiinin saannista. Onneksi aina eiliseen asti hb-arvoni ovat olleet sen verran korkeat, että lääkäri ei ole puuttunut raudansaantiini alun jälkeen. Ihmettelee varmaan, mistä sitä muhun oikein voi tulla ;). 

3. Vaihtoehdottomuus
Tämä liittyy osittain edelliseen. Niin raudansaannin, monivitamiinien kuin lantiokipujenkin hoitoon luulisi olevan olemassa vaihtoehtoja. Mm. monivitamiineista käy kuitenkin ainoastaan hänen vastaanotolla myytävät julmettomat kalliit (yli 50€/kk) jauheet, joissa on tarvitsemieni (tai näin ainakin itse koen) B12-vitamiinin ja raudan lisäksi julmettu määrä kaikkea "turhaa". 

4. Tyhjät vastaukset 
Tämä liittyy luultavasti vahvimmin kieliongelmaan. Luulen että monesti hän ei vaan ymmärrä kysymystäni ja on liian ylpeä pyytääksen minua avaamaan sitä. Eilen rouva pillastui kysyessäni koska Saksassa on tapana käynnistää synnytys. Tiedustelin ihan asiallisesti, että minkälaiset käytännöt täällä on yliaikaisuuden suhteen, ts. kuinka paljon täytyy mennä lasketun ajan yli normaaliraskaudessa, että asiaan puututaan lääkkellisin keinoin. Vastaukseksi sain, ettei hän voi mitenkään tietää, koska minun lapseni syntyy. Yleensä lapset syntyvät +/- 14 päivää lasketun ajan. Niinpä. Kas kun en huomannut tiedustella kellon aikaa, kun minulla olisi muuta menoa 30.10. iltapäivällä. 

5. "It is totally normal"

Kaikki on tähän mennessä ollut täysin normaalia, kuten olen itsekin monissa asioissa olettanut. Eilen pistin sellaisen valitusvirsivaihteen päälle, jotta viestini menisi varmasti perille ja menihän se. Olen aivan alkuraskaudesta asti puhunut kovista lantiokivuista erityisesti häpyluun alueella. Se on tähän mennessä vaikeuttanut aika lailla kävelyä ja seksiä, juoksuaskeleet ovat ollet täysin pannassa. Nyt kipuilu häpyluun alueella on pahentunut ja se nostattaa öisin vedet silmiin kääntäessäni kylkeä. Tiedustelin että mistä tämä mahtaa johtua ja pitäisikö minun  kenties varata aika fysioterapeutille tai osteopaatille. En edes kysynyt lähetettä. No luonnollisesti em. keinot eivät käyneet, mutta sain reseptin tukivyöhön! VAU! Aivan uskomatonta. Tuli sitten vasta kotona mieleen, että olisi pitänyt osata erikseen kysyä ohjeita sen käyttöön ts. käytänkö kokoajan vai miten, mutta antaa olla.

Osittain tämä ja tyhjät vastaukset saattavat liittyä myös kultuurisiin eroihin. Suomessa potilas tai tässä tapauksessa raskaana oleva osallistetaan aika vahvasti hoitoon. Asiat selitetään ja avataan todella tarkasti. Myös potilaan kysymyksiin on tapana vastata, olivatpa ne kuinka turhia tai liian yksityiskohtaisia tahansa. Tämä on hieno juttu, koska ainakin minä haluan tietää, mitä kropassani tapahtuu ja miksi. Ulkomailla ollessa kysymyksiä on kahta kauheammin, kun systeemi ei ole tuttu ja olo helposti tästä syystä hieman turvaton. Oman lääkärini mielestä, minun ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikkia asioita, koska a. kaikki on kunnossa ja b. se on hänen tehtävänsä. Esimerkkinä tästä minun ei tarvitse tietää tarkemmin missä yksikössä hemoglogiini Saksassa mitataan tai miten se suhteutetaan Suomessa käytettyyn mittayksikköön, koska "it is totally normal, nothing to worry about!"

6. Pikkuasiat

Tämä on pientä ja inhimillistä, mutta en jaksaisi kuunnella lääkärin valittelevan väsymystään joka kerta (oikeasti joka kerta, vuorokaudenajasta riippumatta) tai kertomuksia hänen miehensä tärkeästä työstä, jos omat kysymykseni on hetkeä aiemmin ohitettu tai niihin on vastattu kiireellä. Lisäksi olen jokseenkin varma, että lääkärini luulee minun olevan kotirouva, vaikka olen aika monta kertaa maininnut työni eri yhteyksissä. Mistäkö näin päättelen? No siitä, kun hän väsymystään valitellessaan, toteaa kuinka monta tuntia hänellä on tänään vielä töitä ja minä saan onnekkaana mennä kotiin. Vastaukseni toimistolle palaamisesta tai töiden jatkamisesta kotona menevät kuuroille korville.

Kaikki oli muuten mahanahan alla hyvin. Kaveri painaa lähes 1400 grammaa ja peittelee ultrassa kasvonsa aina käsillään. Mitat menee keskikäyrillä, paitsi pää. Se oli hieman iso, mutta normaalin kokoinen. Sydänäänetkin kuunneltiin eilen (29+4) ensimmäistä kertaa. Olinkin sitten käyrillä varmaan kymmenen minuuttia! Äidilläkin oli kaikki ok. Ainoastaan hemoglobiini oli mystisesti laskenut 8,7:stä 7,8:an. Asiaan ei _vielä_ tarvitse puuttua. Toivon mittausvirhettä.

Minäkin aion olla rebel ja tehdä asioitani oman mielen enkä lääkärini mukaan. Aion kokeilla tukivyötä ja jos ei se auta, menen omatoimisesti osteopaatille. Samoin käyn hakemassa halvempia raskausvitamiineja apteekista ja ostan Kräuterblutsaftia hemoglobiinin korjaukseen. En tiedä onko tämä tyhmää, mutta tähän suomalainen maalaisjärkeni minua ohjaa.

Kauneushoitoja ja ristiäisiä

Lomailu teki terää. Säät olivat tosiaan sen verran vilpsakat, että rannalla ei tullut paljoa hengailtua. Uiskentelin sen sijaan hotellin altaalla ja se tuntui auttavan pohkeiden suonenvetoihin ja jäykkyytteen. Käväisin myös moneen otteeseen salaa saunassa. Puolassa saunassa käyminen kun ei ole suotavaa raskaana oleville (kuten ei saunan yhteydessä olleiden ohjeiden mukaan myöskään alle 12-vuotiaille, urheilusuorituksen jälkeen, alkoholia nauttineille jne). Hierontaan, manikyyriin ja pedikyyriin sentään päästettiin ihan luvan kanssa. Kyllä se on luksusta tässä vaiheessa raskautta, kun on varpaankynnet kauniisti lakattuna. Oma sohiminen alkaa olla jo sellaista luokkaa, ettei paljoa kannata värillisiä kynsilakkoja enää kokeilla. Nimimerkillä yksi sudinveto sinnepäin ja puuskutusta noin 5 min perään.

Sainpa loman aikana myös äidiltäni viestiä, että meidän kaverille olisi tapaninpäiväksi varattu kirkko, pappi ja tilat seurakuntatalolta. Kuinka monelle lapselle on ristiäisjärjestelyt käynnissä 2 kuukautta ennen laskettua aikaa? :) Me ollaan tämän ulkosuomalaisuuden takia ajoissa liikenteessä. Haluttiin järjestää ristiäiset joululoman aikana, kun silloin ollaan joka tapauksessa tulossa Suomeen. Pyysin äitiäni tiedustelemaan lapsuuden kotikaupunkini, jossa vanhempani siis edelleen asuvat, tutulta kirkkoherralta onnistuisiko ristiäisten järjestäminen siellä. No äitini ei siis ollut vain kysynyt vaan pistänyt samalla varaten :). Kaveri tullaan nyt siis kastamaan samassa kirkossa, jossa minut on aikoinaan konfirmoitu ja juhlat vietetään minulle tärkeässä, tutussa ja turvallisessa seurakuntatalossa. Vanhempieni koti olisi ollut liian ahdas kahvitteluun. Toinen mahdollinen kastepaikka olisi ollut appivanhempieni koti Helsingissä, jossa olisi sijainnut myös meidän vanha kotiseurakunta. Päädyin kuitenkin em. vaihtoehtoon, koska meidät vihittiin pari vuotta sitten Helsingissä ja koska, kuten tuli jo huomattua, äitini on todella tomera ja aikaansaava nainen ja luotan häneen apuunsa juhlien järjestelyissä kuin kiveen. Siellä on mm. alettu jo miettimään kakun toteutusta :) Jää sitten enemmän aikaa itselle joulun viettoon ja vauva-arjen ja kyläilyn yhteensovittamiseen, kun ei ole ihan yksin vastuussa käytännön toteutuksista. Matkustamme luultavimmin Suomeen vasta pari päivää ennen joulua.

Välillä sitä vaan saa aikaiseksi

Liekö syy maanantaina alkavassa viimeisessä viikon lomapätkässä vai muuten vaan kaverin lähestyvässä syntymässä, mutta täällä on viimeisenä parina päivänä laitettu hihat heilumaan niin töissä kuin kotonakin. 9-10 tunnin työpäivien lisäksi olemme mm. tutustuneet ystävän suosittelemaan synnytyssairaalaan sekä tehneet monen tunnin reissun Ikeaan. Kummatkin em. reissut ovat vaatineet veronsa ja olen kyllä ollut aika poikki niin fyysisesti kuin henkisestikin niiden jälkeen. En kuitenkaan ole niin väsynyt, että nukkuisin sunnuntaiaamuna yli kuuteen :).

Torstaina suuntasimme tosiaan uusien vanhempien tiedotusiltaan Maria Heimsuchung Klinikiin Pankowin kaupunginosaan. Sairaalaa suositteli minulle tosiaan toinen siellä synnyttänyt suomalainen. Paikka sijaitsee lisäksi vain n. 5 kilometrin päässä kotoamme. Tilaisuus ja henkilökunta olivat lämminhenkisiä ja minäkin tankerosaksallani ymmärsin lähes kaiken. Sairaalassa on pari perhehuonetta, amme, synnytystuoleja, jumppapalloja yms. Unohtamatta Saksassa kovin suosittuja synnytystä tukevia homeopaattisia ja akupunktiohoitoja. Synnytyshuoneet olivat niin kodinomaisia kuin ne vaan sairaalassa voivat olla ja osastokin vaikutti oikein mukavalta. Pitää vaan toivoa ettei viime vuoden hiljaisin kuukausi marraskuu ruuhkaudu tänä vuonna meidän synnytyksen aikaan, sillä ajatus muutamasta yöstä kolmen hengen huoneessa (osastolla 2 kpl) tuntuu jokseenkin rankalta. Kovasti olisin valmis maksamaan yhden hengen huoneesta sen n. 60€/yö tai perhehuoneesta n. 80€/yö ekstraa.

Tarvitsisi vielä kysellä muutamia juttua, kuten henkilökunnan englannin kielen osaamista ja paperihommista Suomen sosiaaliturvaan liittyen, sairaalasta tarkemmin sähköpostitse. Luulen kyllä, että tämä on meidän sairaala. Sitten ei tarvitsisi enää kuin käydä rekisteröitymässä synnytykseen ja se olisi sillä selvä. Saksalainen työkaverini suositteli meille puolestaan Geburtshausia, jotka ovat Saksassa yhtä yleisiä synnytyspaikkoja kuin sairaalat. Nämä "synnytystalot" ovat kätilöiden vetämiä sairaalan lähesyydessä sijaitsevia luonnollisen synnytyksen paikkoja normaalisynnytyksille. Jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi, niin sieltä sitten kärrätään sairaalaan. Ajatus kuulostaa kauniilta ja lämpimältä. Vaikka olenkin luonnonmukaisen synnytyksen suuri kannattaja, niin haluan kyllä myös sen epiduraalin mahdollisuuden. Musta kuulostaa aivan naurettavilta ne ensisynnyttäjät, jotka kovasti vakuuttavat synnyttävänsä lapsensa ilman lääkkeitä. Mistä he tietävät kuinka paljon se oikeasti sattuu? Avoimin mielin sanon minä (, jolta ei ole koskaan edes murtunut luuta eikä näin ollen luultavimmin edes tiedä mitä oikea kipu on) :)

Sitten oli se IKEA-visiitti. Tämän rouvan pää alkaa ollaa niin haperoa, että kylläpä siellä kesti, vaikka tiesin etukäteen mitä huonekaluja ollaan hakemassa! Kaikki listalla olleet asiat löytyivät, paitsi Gulliver-pinnis. Ne olivat sitten loppu. Mies käy ensiviikolla katsomassa tilanteen uudestaan. Mukaan löytyi siis uusi PAX-vaatekaappi makuuhuoneen kaappirivistön jatkoksi kaverin tavaroille, lampaantalja, hoitoalusta, 4 kpl lakanoita, KOMPISAR-reunasuoja, kosteussuoja, VYSSA VINKA-patja & VYSSA TULTA -sijauspatja (jonka mieheni kantoi kärryihin peittona :)), MALM-yöpöydät ja JÄRA-lamppu olohuoneeseen. Kovin on taas kaikki valkoista, mutta ainakin lista lyhenee ja lompakko tyhjenee.

Nyt tämä sanoo moikka ja suuntaa pakkaamaan. Edessä on kolmen yön loma Puolassa Itämeren rannalla 5 tähden hotellissa. Säät eivät näytä kovin kummoisilta, kuten eivät koko kesänä. Mieheni aikoo juosta lenkkiä ja käydä salilla, minä keskityn rentoutumiseen :) Varaan mukaan paljon kirjoja ja neulottavaa. Lisäksi odotettavissa on ainakin manikyyri ja hieronta sekä lillumista altailla ja saunomista! Ihanaa!

Pää pehmeää täynnä

Perjantaina unohtui avaimet kotiin. Eilen sama juttu. Tänään jäi puolestaan kännykkä. Huoh.. Työjutut pitää miettiä aina kahteen kertaan, etten päästäisi ihan idioottimaisia visioita suustani. Jos niitä superideoita siis edes tulee. Kovin ovat harvassa olleet viime aikoina. Olen normaalistikin joissain asioissa hieman hajamielinen (toiset asiat muistan taas liiankin hyvin), mutta kovasti toivon että tämän mielentila johtuisi raskaudesta eikä olisi siis kovin pysyvä. Hieman jännittää, että miten pärjään sitten kun vauva on täällä. Toivottavasti en unohda sitä minnekään. Synnytyksen jälkeisiä superhormooneja odotellessa.. :)

Rastia listaan

Käytiin eilen hieman ostoksilla. Tilaukseen lähtivät mustat Mountain Buggyn Urban Junglet kaksilla sadesuojilla (Niinpä! Mieli muuttui vielä kerran :) ),

Flexi Bath -kylpyamme

 sekä Ergo baby -rintarepun lisäosa vastasyntyneelle. Tuon rintarepun ostimme jo Suomesta pähkäillessämme, että mihin kevyeen ja vähän tilaa vievään käyttäisimme vanhenevan Stockan lahjakorttimme. Toivotaan, että tuo reppu sopii meille kaikille kolmelle ja että se pääsisi tositoimiin viimeistään lentäessämme jouluna Suomeen.

Kylläpä helpotti kun sai ostoslistaa hieman lyhyemmäksi. Lompakkokaan ei huutanut vielä hoosiannaa, sillä vanhempani halusivat ostaa viidennelle lapsenlapselleen vaunut valintamme mukaan. Rahapussia kuritettiin kylläkin aiemmin tällä viikolla, kun tämä rouva tarvitsi hieman piristystä ja osti mm. aiemmin mainitun keinutuolin, jakun Zarasta ja kaikkea pientä kivaa. :)

Kolme kuukautta VIELÄ!

Kun yhdistetään uudehko raskausoire närästys, pieni etova tunne, tunne poksahtamisesta ja kaverimme villi möyryäminen mahassa aina tuossa 20.30-23.00 välisenä aikana, niin mitä saadaan?

V: Jokseenkin kypsä raskaana oleva nainen. Tulisi jo. 

 

 

Raskaus ei todellakaan ole ollut elämäni hienointa aikaa, vaikken suuremmista raskausvaivoista olekaan (koputtaaa puuta) joutunut kärsimään. Kasvava vatsa ja takapuoli eivät tuota minulle ongelmia, vaikka selviäisinkin ilman tuota ahterin jatkuvaa levenemistä. En kyllä toisaalta koe mitään yltäkylläistä ylpeyttäkään vauvamahastani. Se vaan kuuluu niin sanotusti asiaan. Se mikä nyppii on nämä jatkuvat pikkukrempat: etominen, väsymys, takalantiokivut tai kivut rintojen ja polvien välillä ylipäätään, huimaus, hengästyminen, närästys, koko ajan lisääntyvä kömpelyys ja "taittumattomuus" jne. 

 

En yleensä ole suuri valittamisen ystävä vaan uskon, että moni asia on asenteesta kiinni. Olen yrittänyt korjata tätä asennevammaani jo jonkin aikaa ja ärsyttää niin vietävästi, kun se ei onnistu! Matkasta nauttiminen ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Mielessä on aina ollut vaan määränpää. Vaivat eivät tee tätä asennemuutosta lainkaan helpommaksi.

 

 

Tule jo lokakuun 28. ja sitä seuraavat pari viikkoa päälle!

3 kuukautta vielä

Toissailtana iskenyt paniikki siitä, että eihän meillä ole mitään vielä hankittuna tai mietittynä helpottui eilen IKEA-reissulla, hämmentävää kyllä :). Totesin siinä kotimatkalla salmiakkikaloja mutustellessani, että onhan tässä vielä kolme kuukautta aikaa. 

Helpotukseen vaikutti toisaalta niin päätös vaunujen ja pinniksen mallista kuin monet pienet asiat. Mieheni osallistui vihdoinkin päätöksentekoon vauvahankinnoissa ja niinpä meillä lähtee Bugikset tilaukseen. Ikeassa tekemieni tarkkojen mittausten perusteella aion puolestaan pihistää pinniksessä ja hankkia Gulliver-sängyn. Sen pitäisi mennä matalemmassa asennossa tarvittaessa saman liikkeen Malm-sänkymme sivuvaununa. Toki sängyssämme on aika leveä reuna ja se ei ole kovin ideaali sivuvaunuille ylipäätään, mutta jos tämä pinnis ei toimi sen kanssa, niin ei kyllä mikään muukaan. Sitten pitää vaan kerätä itsensä ja nousta sängystä monta kertaa yössä. Syöttämisen voisi sitten hoitaa kauan himoitsemassani Vitran Eames-keinutuolissa, johon voisi heittää päälle vielä lampaantaljan tuomaan lämpöä talviöihin.

Toisaalta myös eilen tehdyt pienet hankinnat toivat helpotusta stresssiin. Sain vihdoin ostettua ehkä kaksi vuotta ostoslistalla olleen päiväpeiton ja kaupan päälle vielä pari isoa samettityynyä. Kylläpä helpotti päästä eroon kauhtuneesta ja epäkäytännöllisestä valkoisesta (koiramme viettää päivät sängyllä, vaikkei sinne normaalisti saakaan tulla). Toivottavasti tuo harmaa säilyy siistempänä pidempään.

Petivaattet

Arvatkaapas mitkä ovat top3 väriä tällä hetkellä ja että innostuinko hieman tekemään kollaaseja Picasalla? :) Mätkästään nyt vielä yksi kuva tällä viikolla tulleesta vauvanvaattesta (muut oli mustia :) ), jotta saadaan vähän väriä tähänkin blogiin. Samalla paljastuu makuuhuoneen/lastenhuoneen tuleva tehosteväri.

En mää osaa päättää!

 Bugaboon Cameleonit
vai

Mountain Buggyn Urban Junglet?

Kertaalleen tein jo päätöksen Brion Go-vaunujen ja Urban Junglen välillä. UB:t voitti, koska Briojen etupyörät on niin pienet eikä niitä voi vaihtaa. Berliinin talvi voi olla aika haastava, jos lunta sataa paljon kuten viimeisinä kahtena vuotena. Niitä kun ei sitten aurata ihan hetkeen.

Jokin aikaa sitten taustalla kummitelleet Cameleonit hyppäsivät takaisin peliin ja näin ollaan uudessa valintatilanteessa alueen kahden selvästi suosikkimallin välillä. Listataanpa plussat ja miinukset.

Bugaboot:

+ huomattavasti kevyemmät ja kapeammat (paremmat matkustettaessa ja pikkuliikkeissä)

+ ah niin kauniit

+ vauvakopan/istuimen säilytys vie vähemmän tilaa

+ 40 euroa halvemmat!

+ kulkee paremmin yhdellä kädellä, jolloin toinen käsi vapaa koiralle (täytyy testata)

+ heittoaisa

- kankaan laatu (olen nähnyt monia haalistuneita tummia bugiksia)

- talvirenkaat ei niin näppärät

- vauvakoppa alhaalla

Mountain Buggyt:

+ kulkevat varmasti niin maastossa kuin kaupungissa

+ laadukkaan oloinen kangas

+ paremmat renkaat

+ vauvakoppa oikealla korkeudella

- pituus ja paino suuremmat (ei kuitenkaan mahdottomat)

- erit. vauvakopan ulkonäkö

- säilytys vie enemmän tilaa

- istuin vain yhteen suuntaan

Suomen suvi

Vietimme lähes kuukauden Suomessa hieman työn ja pääosin lomailun merkeissä. Olipa luksusta päästä pitkästä aikaa mökeille rapsuttelemaan, saunomaan sekä ennen kaikkea rentoutumaan ja viettämään aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Reissun aikana tuli myös oltua yhteydessä Kelaan ja hankkittua kalliita todistuksia maistraatista vauvan rekisteröimisen helpottamiseksi. Syntymään on vielä aikaa, mutta yritän saada kaikki tarvittavat paperit mahdollisimman ajoissa kasaan, jotta saamme lapsukaisen passin mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen käteen ja pääsemme näin ollen jouluksi perheen pariin ja ristiäisiä juhlimaan.

Loman päättyessä koettiin tuskan hetkiä, kun kaikki sukulaisilta saadut kestiovaipat ja vauvanvaatteet sekä kirpputoriostokset piti saada mahtumaan jo valmiiksi täydehköihin matkalaukkuihin. Olin aika tiukka sen suhteen, mitä lennätän mukanani Berliiniin, mutta ihan kiitettävästi sitä tavaraa kuitenkin kertyi. Suomalaisilta kirppiksiltä löytyy vaan niin loistokunnossa olevia vauvanvaatteita aivan loistohintaan. Ja jos kerran saa n. 20 kpl parhaimmassa imukyvyssään olevia kestovaippoja ilmaiseksi, niin pakkohan ne on ottaa! :)

Samaisella reissulla selvisi myös vauvan sukupuoli. Meillähän oli 20.6. 4D-ultra Femedassa. Kaikki oli kunnossa ja koko kokemus muutoinkin positiivinen. Kiva olla ultrattavana kerrankin omalla äidinkielellä. Kertoilen ultrasta ja siitä kuinka tuo sukupuoli pääsi lääkäriltä lipsahtamaan tarkemmin myöhemmin.

Loman aikana tuli kerrytettyä elopainoa ruhtinaallisen 2,5 kilon verran. Oli jokseenkin odotettavissa, sen verran paljon tuli vedettyä kaikenlaisia herkkuja ja erityisesti suomalaista pullaa, nam! Eiköhän painon nousu tuosta väkisinkin tasaannu arkeen paluun myötä. Painoa on tähän mennessä tullut rapiat 6 kiloa raskauden alusta. Voisi olla vähemmänkin, mutta toisaalta itseni tuntien myös paljon enemmän. :) Äidilleni on tullut jokaisen raskauden myötä 15-18 kiloa, joten vielä on pelivaraa. Näistä kaikki on tullut kuulemma vatsaan ja lähtenyt pian synnytyksen jälkeen. Tätä mantraa minä nyt siis hoen :)

Mitä tänään syötäis?

Raskausajan Top5:

Kurkku

Peruna

Tomaatti

Jäätelö

Parsakaali

Olen ollut viimeiset 15 vuotta kasvissyöjä sillä poikkeuksella, että syön jonkin verran kalaa. Olen myös omasta mielestäni ollut jo pidemmän aikaa ehkä keskivertotallaajaa valveutuneempi elintarviketurvallisuusasioissa. Valveutuneisuus on kasvanut Saksaan muuton myötä. Markkinat on täällä paljon suuremmat ja elintarviketeollisuuskin painii tästä syystä hieman eri luokassa kuin Suomessa. Heti muuton jälkeen aloin suosia luomutuotteita mahdollisuuksien (lähes aina siis) mukaan. Kun kananmunista löytyi dioksiinia, luomusta tuli ehto. Todettakoon tähän väliin, että Saksan luomu ei ole sama asia kuin Suomen luomu, mutta askel oikeaan suuntaan. Säännökset eivät ole täällä mm. lannoituksen osalta niin tiukkoja, mutta toisaalta tämä näkyy erityisesti kasvisten kunnossa ja hinnoissa.

Raskauden myötä meillä alettiin pesemään vihanneksia ja hedelmiä paremmin. Olen aiemmin ollut tässä asiassa aika laiska ja parantamisen varaa oli todellakin ilman, että oltaisiin vahingossakaan menty neuroottisen hinkkaamisen puolelle.

Sitten tuli tämä EHEC. Berliinissä ei käsittääkseni ole ollut sairastapauksia eikä epidemia muutoinkaan ole ainakaan vielä saavuttanut kovin kummoista mittakaavaa, mutta kyllä se on pistänyt miettimään. Olen kuorinut kurkut (joita on muuten mennyt paljon!) koko raskausajan, koska kuori on nyt maistunut mielestäni erityisen kitkerälle. Ensimmäisten sairastumisen myötä aloitin kuorimisen lisäksi huuhtelut. Myöhemmin jätin mm. tomaatit ja salaatit ja muut kypsentämättömät ja vaikeasti kuorittävät vihannekset pois. Nyt vaikka kuinka haluaisin, ja haluaisin kyllä kovasti, syödä vihanneksia ei niitä ole enää saatavilla kunnolla Berliinissäkään. APUA! En voi mennä pelkän jäätelönkään voimin, muutoin vauvasta tulee ihan superiso. Onneksi jääkääpissa odottaa yksi parsakaali iltaa :) Namskis!

Lähikaupan tarjonta keskiviikkona. Perunatkin oli loppu!

Molskis

Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna sunnuntaiaamuna klo 7.30 (!!), tuntuivat ensimmäiset selvät muljautukset mahasta. Olen jo aiemmin ollut tuntevani kaverin liikkeitä, mutta ne ovat olleet niin kevyitä, että en osannut täydellä varmuudella sanoa tulivatko ne kohdusta vai ruoansulatuselimistöstä. Sunnuntaina jumpattiin kuitenkin siihen malliin, että asia ei jäänyt epäselväksi. Kyllä siellä minun mahassani todellakin kasvaa pieni ihminen. Hihkasin spontaanisti joka muljautuksen myötä. Potkuja oli odotettu kovasti jo pidemmän aikaa, mutta yllätyin itsekin kuinka hieno ja koskettava hetki "ensimmäinen yhteys oli".

Liikkeet eivät tunnu vielä mahan pinnalle asti, joten valitettavasti tuleva isä joutuu odottelemaan omaa "ensimmäistä yhteyttään" esikoiseensa vielä jonkin aikaa.

Hengissä

Tarkoituksenani oli kirjoitella tänne seuraavaksi viime lääkärikäynnin tulokset, mutta kirjoitusinto ei tunnu koskaan iskevän silloin kun Mutterpass ja siitä löytyvät tulokset olisivat saapuvilla. Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Sydänääniä ei yritetty kuunnella tälläkään kertaa ja jälleen mä unohdin kysyä hämmennyksissäni niiden perään. No, tämähän on jo tullut tavaksi, joten ei harmita laisinkaan. 

Ensi kuu on puolestaan yhtä ultraa toisen perään. Ensin on oman gynen ottama 20 raskausviikon ultra (8.6.) ja parin viikon päästä pääsen vallan Suomeen rakenneultraan. Olemme tulossa kotikonnuille kesälomille, joten siksi siis ultraus täytyy tehdä siellä. Täällä Saksassa suositellaan rakenneultrausta aina spesialistilla, joten niinpä minäkin täräytin ja varasin 4D-ajan Brunolle Femedaan. Maksaa vain 175 euroa kelavähennysten jälkeen! Olkoon se vaikka syntymäpäivälahjani itselleni, kun täytän samana päivänä 28 vuotta.

Dukossa

Raskaus on mennyt tähän asti hyvin. Kokoajan on ollut päällä jotain pikkukremppaa, mutta sairaspäiviä ei ole ainakaan toistaiseksi päässyt kertymään ja olen jaksanut tehdä töitä aika lailla samalla teholla kuin aiemminkin. Lähinnä raskauden on huomannut töistä kotiin siirryttäessä. Ensin väsytti ja sitten oksetti sekä väsytti. Jossain vaiheessa mukaan tuli alaselkä- tai tarkemmin sanottuna takalantiokivut. Viikonloppuna huimasi ekan kerran ja nyt napsahti flunssa. 

Tämä flunssa tuntuu kyllä ihan vitsiltä. Ulkona on jo jonkin aikaa ollut yli 20 astetta enkä ole eläessäni syönyt näin paljon vitamiineja ja hivenaineita. Ostin viime lääkärikäynnillä hänen suosittelemaa jumalattoman kallista (n. 54€/kk) raskausajan ravintolisää nimeltä Ortho Pregna, joka sisältää kaikkea omega-3:sta eri vitamiineihin ja mineraaleihin kuten rauta ja foolihappo aina maitohappobakteereihin asti. Joka aamu menee kolme tablettia + veteen sekoitettava jauhe. Menisi itse asiassa muutoin koko kourallinen eli 8 tablettia, mutta ilmoitin etten tällaisena yökkäilijänä saa millään sellaista määrä alas. Lopputulos: pulveria kehiin :)

Ajattelin syödä kuurin loppuun ja luottaa sen jälkeen omaan monipuoliseen ruokavaliooni, beroccaan sekä mahdollisesti omega-3:siin (kala on täällä paitsi kallista myös usein huonolaatuista). Rautalisää otetaan, jos sille ilmenee erityistä tarvetta.  Saksalaiset... niiden ruokavalio tuntuu välillä koostuvan pelkästä valkoisesta leivästä, rasvaisista juustoista, wurstista ja kourallisesta vitamiineja :)

NT-ultra

Eilen oli tosiaan se viime hetken NT-ultra. Mielenrauhasta sai maksaa 140 euroa, kun se ei kuulu täällä ohjelmaan alle 35-vuotiailla. Siellä se meidän  kaveri sätki ja heilutteli käsiään. Välillä pidettiin kummallakin kädellä päätä, imettiin peukaloa ja hörppäiltiin lapsivettä. En yhtään tiedä minkälainen kyseinen ultra Suomessa on, mutta itse olin ainakin yllättynyt kuinka suuri osa siitä otettiin 3D:nä (vai 4D:nä? Mä en ikinä muista mikä ero näissä on!) ja muutoinkin katseltiin tosi tarkasti mm. sydämen kammioita ja virtauksia. Sain mukaani lisäksi kattavat mittaustiedot:

• syke: 155 (pääsinpäs kuulemaan ;) )
• pää-peppumitta: 7,6 cm (hieman alle keskiarvon)
• päänympärys: 8,9 cm
• reisiluu: 1,25 cm
• vatsanympärys: 8 cm
• nenäluu näkyvissä
• niskaturvotus: 2,5 mm, joka näillä viikoilla ja iälläni (27) tarkoittaa Downin syndrooman riskiä suhdeluvulla 1:1121.

Samalla todettiin myös, että sydämen, virtsarakon, munuaisten, vatsalaukun rakenteet ja toiminnat ovat normaaleja.

Niin.. sain mukaani.. Mieheni ei valitettavasti päässyt tähän lyhyellä varoitusajalla varattuun ultraan mukaan työmatkan takia. Harmittaa kovasti hänen puolestaan. Onneksi sain paljon valokuvia mukaan! Mutta voi elämä sitä säälivien katseiden määrää odotushuoneessa, varsinkin kun aika oli virka-ajan ulkopuolella. Ajattelivat varmaan, että raukka on ihan yksin mahansa kanssa.

Terve!

"Sarvikin" on nyt tipahtanut

Hiemanhan tuo niskaturvotus on ainakin suomalaisten keskustelupalstojen mukaan korkeahko, mutta siellä ei kenelläkään oltu mitattu sitä näillä raskausviikoilla. Erikoislääkäri sanoi kuitenkin, että se on täysin normaalimitta, enkä siis aio sitä murehtia. Jos mitat on normaalit, niin täällä ei oteta seulaa. En aio sitäkään murehtia. Näillä mennään ja mulla on ihan hirmu huojentunut olo :)

Ärrr ja purr

Kyllä se aina silloin tällöin turhauttaa niin pirusti odottaa esikoistaan maassa, jonka raskaudenseurannan käytäntöjä ei tunne kunnolla ja jonka kieltä ei puhu liian sujuvasti.

Täällä Saksassa valitaan kaikki niin gynekologeista (hoitavat erityisesti alkuraskauden seurannan), kätilöihin (loppuraskauden seuranta yhdessä gynen kanssa sekä tuki vauvan syntymisen jälkeen) kuin synnytyssairaalankin itse. Ei siis mitään aluejakoja tms. Valinnanvapaus on toki hieno juttu, mutta se tuo myös paljon paineita, sillä mm. lääkärien toimintatavat vaihtelevat aika lailla. Toiset mm. ultraavat ilmaiseksi joka kerta, toiset vain pakolliset kolme kertaa. On siis hirveän vaikea suomalaisena sanoa mitkä toimintatavat johtuvat systeemistä ja mitkä lääkäristä. Ulkomaalaisena hyvän gynekologin löytäminen on ollut minulle vaikeaa, sillä omasta tuttavapiiristäni ei löydy juurikaan täällä synnyttäneitä eikä näin ollen suosituksia ja kokemuksia. Yksi suomalaistutuistani synnytti onneksi :) täällä reilu vuosi sitten ja häntä olenkin piinannut kysymyksilläni aika lailla.

 

Mutta itse asiaan, joka tämän tunnemyrskyn aiheutti. Eilen oli taas lääkärintarkastus. 

• Virtsanäyte ok
• hemoglobiini noussut 9,3:sta 9,5:en (mmol/l, viitearvo 7,5-9,6 mmol/l) 
• paino sama
• verenpaine 125/70
• limakalvolta otetusta pikakokeesta selvisi ettei ole hiivatulehduksia, streptokokkia tms.
• Selkäkivut johtuvat luultavimmin jo valmiiksi notkosta selästäni ja ovat siis normaaleja lihas- ja nivelsärkyjä. 
• Sisätutkimuksessa selvisi, että kohtu on kasvanut paljon ja kaikki hyvin. 
• Lopuksi kyselin vielä vähän vinkkejä vitamiineista ja siitä, miten tarkastukset sovitetaan kesällä yhteen Suomen lomailujeni kanssa. 

Ja sitten se olikin siinä. Unohtuiko tästä jonkin mielestä jotain? Niinkun esimerkiksi sydänäänten kuuntelu? No tämä oli lääkärin mielestä tässä vaiheessa (12+4) turhaa, koska ollaan vielä niin varhaisessa vaiheessa, että eivät ne kuitenkaan vielä kuulu vatsapeitteiden läpi. Anteeksi mitä?

Tästä suivaantuneena avauduin em. ystävälleni sydänäänten kuuntelujen lisäksi nt-ultran puuttumisesta. Lääkärini sanoi ensimmäisen ultran (8+6) yhteydessä, että Saksassa vain yli 35-vuotiaat ohjataan kyseiseen ultraan. Ystäväni oli ihmeissään ja kertoi kyllä itse käyneensä lähetteellä erikoislääkärillä kyseisessä ultrassa ja alle kolmikymppisenä,  joskin omakustanteisesti. Great! Ihanaa että ei pysty luottamaan oman lääkärin sanomisiin. Ei muuta kuin pikapikaa soittamaan ystäväni suosittelemalle erikoislääkärille ja ehdin vielä saada ensi viikolle ajan (täällä otetaan nt-ultra vielä 14. raskausviikolla).

Että näin. Mitä tästä opimme? Lue vaan niitä saksalaisia vauvafoorumeja, vaikka se onkin tuskastuttavan hidasta. Ja etsi kaikki tieto itse, jopa sellainen jota et välttämättä osaa etsiä. Ensi viikolla lauon sitten tauotta kyssäreitä engl. kielisten odottavien äitien tapaamisessa. 

Ugh. Raskaana oleva kärttyinen nainen on puhunut.

Koita kestää

Kaveri raukka joutuu kärsimään, kun mutsinsa on niin tuohtunut vaalituloksesta. Verenpaine varmasti katossa, huono olo ja kohta varmaan vatsahaavakin. :( Onneksi pysytään Suomen rajojen ulkopuolella ainakin toistaiseksi. Eiköhän ahdistuksen vie viimeistään mennessään pääsiäisloma ihanassa Goslarissa.

Huomenna mennään taas lääkärille tarkistukseen. Saas nähdä onko se verenpaine oikeasti koholla ;).

Muista kysyä seuraavista asioista:

• alaselkäkivut (täällä ei kauheasti lenkkeillä, kun alaselkä vihoittelee heti, kummaa)
• uudet vitamiinit ja mahdollinen lisärauta (nykyinen päivittäinen vitamiiniannos koostuu niin massiivisesta nappimäärästä, että se ei sovi kaltaiselleni yökkäilijälle)
• Suomen lomien ja lääkärintarkastusten yhteensovittaminen
• kätilön varaaminen (kuten lääkärin myös kätilön saa valita täällä itse. Siinä on puolensa ja puolensa)

Maha

Meidän suvussa on isot kohdut. Tai ei ne varmaan normaalitilassa mitenkään erityisen isoja ole, mutta sekä äidilläni että siskollani on alkuraskaudessa epäilty kaksosraskautta pelkästään kohdun koon perusteella. Samat geenit ovat tulleet mullekin. Paitsi että kohtu on eteenpäinkallistunut se on myös kookas. Maha alkaa olla jo sitä luokkaa, että pitää olla tikku silmässä, jos ei tätä kireässä paidassa raskausmahaksi tunnista. "Onneksi" on kuitenkin tuota muutakin pehmustetta ympärillä.

Olen ainoa nainen työpaikallani ja suurin osa työntekijöistä on vielä lapsettomiakin. Olen siis saanut, tai ainakin näin kuvittelen, pitää raskauden omana tietonani. En ole pukeutunut mitenkään erityisen peittävästi, mutten mahaa korostavastikaan. Jos tässä nyt saisi vielä pitää tiedon edes tämän viikon pienemmän porukan piirissä. Ensi viikolla viimeistään pitää laittaa paikkani hakuun, sillä toivon saavani pitää pitkän koulutusjakson uudelle työntekijälle ennen kuin jään äitiyslomille.

Maha on ollut selvästi (niin että muutkin kuin minä huomaa) pömpöllään pari viikkoa. Pakkomielteinen peilistä kyttääminen ja rasvailu alkoivat saman tien. Malli ja koko vaihtelevat vielä aika usein riippuen sitä mikä aika päivästä on ja miten olen syönyt. Toistaiseksi ei ole tullut raskausarpia, vaikka kyllä saisi olla jo aika huonoa tuuria, jos niitä jo nyt tulisi. Ihoni ei ole yhteystyökykyisimmästä päästä, joten olen rasvaillut sitä jo aika maanisesti. Olen käyttänyt tähän menessä Bodyshopin kaakaovoikosteuspuikkoa, mutta seuraavaksi aion kokeilla bellybuttonin vastaavaa tuotetta, bodyshopin myyjän suosituksesta :)