Käynnistys?

Käytiin eilen synnärillä yliaikaiskontrollissa. Siellä oli jollain mitä ilmeisemmin (toivottavasti!) ponnistusvaihe meneillään. Kun toinen kiljuu viereisessä huoneessa niin kuin henkeä vietäisiin, niin on kaiketi luonnollista, että verenpaineen lukemiksi tulee 130/180 :). Kätilökään ei viitsinyt mittauttaa sitä toiseen kertaan, kun korkeiden lukemien syyt olivat niin selvät. Kysyi vaan, että onko ollut päänsärkyä ja asia oli sillä selvä. Sydänkäyrät olivat nätit ja piirtyihän niille käyrille taas supistuksiakin. Ultrassa lääkäri havaitsi lapsiveden määrän hieman alhaiseksi (AFI 6) ja totesi, että jos ei viikon sisällä käynnisty, niin sitten käynnistetään. Määrä on normaalin alarajoilla. Ei siis syytä huoleen, mutta näillä luvuilla ei kuitenkaan kuulemma kannata odottaa kahta viikkoa luonnollista käynnistymistä.

Huomenna olisi vuorossa tarkastus oman gynen kanssa. Katsotaan mitä hän asiaan sanoo. Kunpa kaveri tajuaisi tulla itse ulos. Olisin synnytyksen alun niin paljon mieluummin kotona kuin sairaalassa kärvistelemässä. Huomasinpa nimittäin taas eilen, että vaikka valitsemamme sairaalan synnäri on viihtyisän oloinen enkä varsinaisesti kärsi mistään sairaalapelosta, niin eivät ne kovin mukavia paikkoja ole. Nämä tunteet johtuvat kaiketi siitä, että olen ollut sairaalassa tähän mennessä kokonaiset kaksi kertaa, eikä kummastakaan ole jäänyt minkäänlaista mielikuvaa. Ensimmäisen kerran siis syntyessäni ja toisen kerran 1-vuotiaana kuumekrampin takia. Sairaalat ovat siis hieman tuntemattomia ja jännittäviä paikkoja.

Pieniä vastoinkäymisiä synnytyksen alla

Perjantaina kävin lääkärissä. Käyrille ei piirtynyt yhden yhtä vaivaista supistusta. Kohdunkaula lyhentynyt, mutta paikat eivät ole avautuneet. Sen sijaan todettiin taas hiiva. Nice! Tämä on juuri se aika, kun niitä on hyvä alkaa sairastamaan. Lääkäri halusi minun ottavan siihen jotain kovin tiukkoja jodipuikkoja, jotta homma saataisiin varmasti hoidettua synnytyksen alta pois. Minä googletin. Ne olivat raskausaikana kiellettyjä. Nyt mennään kätilön suosittelemilla maitohappokapseleilla. Toivon kovasti että ne tehoaisivat ja pian.

Viime yö on tullut nukuttua todella huonosti. Vatsa on hieman sekaisin. Tämä voisi viitata lähestyvään synnytykseen, mutten millään jaksa uskoa. Eiköhän tässä mennä heittämällä yliaikaiseksi ja käynnistykseen. Tänään pitäisi könytä itsensä sairaalalle asti yliaikaiskontrolliin. 

Hieman väsynyttä tekstiä. Se kuvastaa tämän hetken mielialoja aika lailla. Olen niin tympiintynyt tähän odottamiseen. Olen epätoivoisesti yrittänyt keksiä itselleni muuta mietittävää, mutta ajatukset palaavat koko ajan siihen miksei se jo tule. Ihanaa muuten tämä talviaikaan siirtyminen. Tosi näppärää herätä sunnuntaina klo 5.

The Day 40+0

Kaveri ei näy saapuvan tänäänkään, mutta ihan tyhjin käsin ei sentään tarvitse olla. Tässä kun on ollut tätä aikaa tapettavana, niin olen ehtinyt tehdä ihan kiitettävissä määrin nettiostoksia, itselleni ja vauvalle. Maanantaina luovutin kaupoissa kiertelyn kanssa ja tilasin itselleni Marc O'Polon kylpytakin ja sisätossut netistä. Tuli aika hintavaksi, mutta ovat ainakin hyvät. Kylpytakkia olen kaipaillut jo jonkin aikaa ja kun se mainittiin sisätossujen kanssa niin kätilöltä kuin synnytysvalmennuksesta saamissani sairaalalaukkulistoissa, niin nyt se tuli vihdoin hankittua. Ilmeisesti kyseisiä vaatekappaleita ei jaella täkäläisissä sairaaloissa, kun omat pitää ottaa mukaan. Voin vaikka lyödä vetoa, että lapsiveteni lävähtävät noiden tossujen päälle ja ne ovat sitten käyttökelvottomat sen jälkeen :)

Tänään tuli myös ilmoitus, että jokin aika sitten tilaamani norsumobile on myös postitettu tänään. Sitten saa kaverikin vähän väriä nurkkaansa.

Perimästä

On paljon piirteitä, joiden haluaisin perityvän eniten maailmassa rakastamaltani ihmiseltä kaverille, kuten isot ruskeat silmät, taipuisat hiukset ja rauhallinen luonne. Yksi pieni asia voisi kuitenkin tulla minultakin: Saapuisitko täsmällisesti laskettuna aikana etkä isäsi tavoin kaksi viikkoa myöhässä ja perätilassa? Please. 

Olen taas alkanut tuntea supistuksia ja vauvakin on enemmän liikekannalla. Tällä hetkellä tuntuu taas onneksi siltä, että kyllä tämän on joskus tultava päätökseen.

Hiljaista

Viimeiset pari päivää ovat olleet todella hiljaisia. Joko olen jo niin tottunut kivuttomiin supistuksiin, etten enää huomaa niitä, tai sitten nekin ryökäleet ovat loppuneet. No perjantaina päästään taas käyrille, niin silloinhan sen viimeistään näkee.

Vauvakin on ollut kovin rauhallinen. Olen nyt ensimmäistä kertaa joutunut tekemään päiväaikaan ihan liikelaskentaa. Tähän saakka kaveri on ollut niin liikkuvaista sorttia, ettei asia ole tullut edes mieleenikään. Onneksi iltasella kuitenkin aina rymytään ja ilmoitetaan, että kaikki ok.

Positiivista tässä on ollut se, että olen taas saanut nukuttua pari yötä aika hyvin. Päivisin olon tekee tukalaksi todella turvonneet jalat ja ilmeisesti potkuista tai vain ahtaudesta ärsyyntynyt vatsalaukku, joka särkee tuossa vasemman rinnan alla. Jälkimmäinen on aika ikävä kipu. Turvonneet jalat puolestaan rajoittavat lähinnä kotoa lähtemistä. Sopivia kenkiä ei enää oikein meinaa löytyä tästä taloudesta. Seuraavaksi on kaiketi siirryttävä mieheni kenkiin. Siinä onkin aikamoinen harppaus: entisistä 36:n koivista 42:n tennareihin!

Synnytysvalmennus

Näin synnytyksen lähestyessä (kyllä sen on sieltä joku kaunis päivä ulos tultava!) voisi kerrata kolmen viikon takaisen synnytysvalmennuksen antia. Pidimme molemmat koko viikonlopun kestäneestä intensiivikurssista todella paljon. Puolikkaani siksi, että sai vihdoin kuulla synnytykseen liittyvistä asioista (minun hänelle ostamat aihepiirin kirjat ovat vieläkin ajanpuutteen vuoksi lukematta) ja mahdollisuuden kysyä mieltään askarruttavia asioita. Itse sain puolestani itsevarmuutta huomatessani, että olen kuullut monista näistä asioista jo aiemmin. Lisäksi oli todella kiva tavata muita samassa tilanteessa olevia pareja. Kurssihan oli englanniksi ja siksi osallistujat olivat oikeastaan eri puolilta maapalloa.

Kurssi oli Geburtshausin järjestämä, joten sen lähtökohdat olivat luonnollisesti hieman erilaiset kuin sairaalan järjestämien kurssien. Pääpaino oli lääkkeettömässä kivunlievityksessä ja synnytyksen luonnollisuudessa, mutta myös epiduraalia, synnytyksen käynnistämistä ja muita kivunlievityslääkkeitä käsiteltiin riittävän kattavasti. Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin informatiivinen. Teimme myös jonkin verran erilaisia rentoutusharjoituksia ja kokeilimme eri synnytysasentoja, mutta mieheni pelkäämiä hengitys- ym. harjoituksia, joissa pokka saattaisi pettää ei tullut lainkaan.

Olen itse muuttumassa koko ajan hipimmäksi synnytyksen suhteen. Jos raskaus kestäisi pidempään kuin 40 viikkoa, niin ehtisin varmaan muuttaa mieleni ja haluaisin synnyttää kotona tms. Pääsyynä tähän muutokseen on varmasti Saksassa olo, sillä täällä synnytykseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti paljon "terveemmin" kuin Suomessa. Synnytys on luonnollinen asia ja jos se sujuu normaalisti, ei sitä kuuluisi lähtökohtaisesti käsitellä sairauden hoitona tai erityisen dramaattisena asiana. Lähden synnytykseen avoimin mielin. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan ehdottomasti mahdollisuuden epiduraaliin, mutta toivon pärjääväni joko kokonaan ilman tai ainakin ilman vahvaa lääkkeellistä kivunlievitystä ja muita seikkoja, jotka häiritsevät synnytyksen luonnollista kulkua, kuten kalvojen puhkaisu, tarpeettomat sisätutkimukset ja episiotomia. Ensikertalaisena olisi minusta käsittämättömän tyhmää kuitenkin sanoa ehdoton ei epiduraalille, koska en voi pienimmissäkään määrin aavistaa kuinka lopulta kestän sitä kipua. Epiduraali ei siis ole pettymys, jos sen joudun ottamaan, mutta en halua että se on ensimmäinen tai toinenkaan vaihtoehto.

Synnytysvalmennus vahvisti mielipiteitäni luonnonmukaisesta synnytyksestä. Saimme kotiin mukanamme nivaskan kuvia erilaisista synnytysasennoista, rentouttavista asennoista ja asennoista, jotka helpottavat erilaisissa "erikoistilanteissa", kuten jos vauvan pää ei ole suorassa tai painaa selkään. Olen itse aika elohiiri, enkä voisi tässä vaiheessa kuvitellakaan, että synnyttäisin tämän lapsen "sänkyyn sidottuna" tippoineen ja katedreineen ja vielä kaupan päälle puolimakaavassa asennossa. Liike on tähän asti ollut minulle se paras tapa kestää kipua ja toivon sen olevan sitä synnytyksessäkin. Täytyy vaan olla tarkkana, etten väsytä itseäni jo ennen ponnistusvaihetta ja maltan levätäkin välillä.

Kävimme valmennuksessa läpi myös erinäisen määrän erilaisia yrttiteitä ja -hauteita. Tätä ei varmaan Suomessa tehdä :). Juon siis tälläkin hetkellä kahta teetä useamman kupin päivässä: vadelmanlehtiteetä kohtulihaksen vahvistamiseen sekä erityistä yrttiteesekoitusta turvotukseen. Tämän lisäksi voisin naukkailla vielä mm. ainakin laventeliteetä ja istua hay flower (en valitettavasti tiedä tätä suomeksi) -istumahauteessa pari kertaa viikossa. Istumahaude kuulemma pehmentää välilihahieronnan tavoin kudoksia, mutta en ole tohtinut kokeilla tätä, ettei hiiva vaan uusiutuisi.  Synnytyksen jälkeen olisi sitten vuorossa erinäinen valikoima imetyksen tueksi ja haavaumien paranemiseksi. Lisäksi täällä juotetaan vauvoillekin fenkoli- ja kamomillateetä rauhoittumiseen, mutta se on jopa minun mielestä hieman  liikaa.

Kurssilla käsiteltiin myös vauvanhoitoa ja byrokratiaa. Nämä asiat olivat kummatkin hallussa ja olin todella helpottunut huomatessani kuinka hyvin olin paperiasioista perillä. Ne kun ovat stressanneet tähän mennessä oikeastaan eniten. Kestovaippojen huonoa tunnettavuutta olen jo aiemmin ihmetellyt täällä ja se pisti synnytysvalmennuskurssillakin silmään. Intouduinpa sitten kertomaan asiasta hieman muille kurssilaisille, kun kätilön tiedot eivät mielestäni olleet tarpeeksi kattavat. Suomi on tosiaan tässä asiassa edellekävijämaa. Saattaa johtua jo kertakäyttövaippojen korkeista hinnoista. Ostin muutama viikko sitten kertiksia kaappiin varmuuden vuoksi ja yllätyin Pampersien hinnasta täällä. 36 newborn-vaippaa maksoi vain 6 euroa. En tiedä mitä ne Suomessa maksavat, mutta kuvittelisin että huomattavasti enemmän.

Valmennus oli siis kaiken kaikkiaan oikein mukava kokemus. Opin aina paljon paremmin kuulemalla kuin lukemalla, joten oli oikein hyvä kerrata vielä, että milloin lähdetään sairaalaan ja miten synnytys etenee. Oli myös hellyyttävää huomata kuinka paljon asia miestäni kiinnosti. Tehdyt kysymykset olivat suloisen teknisiä ja pikkutarkkoja. Geburtshausissa myös synnytettiin normaaliin tapaan samanaikaisesti ja oli aika vinkeää kuulla puolivahingossa, kun joku huusi ponnistusvaiheessa.  Onneksi se oli kuitenkin ns. hyvää ja työstävää huutoa, eikä sellaista "kuolen tähän paikkaan" -huutoa.

Omat toiveeni synnytyksen suhteen kiteytyivät seuraavan kaltaisiksi:

• kotona niin pitkään kuin mahdollista
• mahdollisuus kokeilla vesisynnytystä, mikäli amme vapaana
• mahdollisimman aktiivinen synnytys (eri asentojen hyödyntäminen, liike)
• lääkkeelliset kivunlievityskeinot toissijaisina vaihtoehtoina, mutta ei missään nimessä poissuljettuja
• ei kalvojen puhkaisua tai oksitosiinitippaa, ellei vauvan tilanne ehdottomasti edellytä sitä tai synnytys venynyt jo kohtuuttoman pitkäksi
• vauva mahdollisimman pian ihokontaktiin äidin tai isän kanssa
• isä leikkaa napanuoran, jos mahdollista
• napanuora leikataan vasta, kun se on lakannut sykkimästä, jos mahdollista
• nopea kotiutuminen äidin ja vauvan terveyden ja jaksamisen mukaan

Mutta taidanpa tästä lähteä nyt teen keittoon.

38+6

Tämä hautomo alkaisi olla henkisesti ja fyysisesti kypsä. Onneksi huomenna rapsahtaa sentään 40. raskausviikko mittariin. Sitä alkaa jo olla niin kärsimätön. Vaikka muistuttelen itselleni kuinka monta raskausviikkoa on jo takana ja maksimissaan enää kolme jäljellä, niin silti aika tuntuu aivan liian pitkältä. Sitä on varmaan viimeksi teini-iässä kouluun menoa vältellessä toivonut, että alkaisipa jostain paikasta koskemaan. Aina kun hiemankin vihlaisee, niin alkaa toivomaan, että jes tätä lisää. Sairasta, sanon minä :).

Vauva oli jo viime viikon lääkärikäynnillä kiinnittynyt ja kohdunkaula lyhentynyt. Kivuttomia supistuksia tulee tasaisesti. Aina välillä tuntuu kovaa paineen tuntua, joka johtuu varmaan vauvan sijainnista, mutta muita kipuja en ole juurikaan tuntenut. Vauvan laskeutumisen jälkeen öistä on tullut helpompia ja nukuinpa viime yönä vallan 8 tuntia putkeen ilman vessakäyntejä! Totuuden nimissä täytyy sanoa, että herään kyllä jokaiseen asennonvaihtoon, mutta sitäkin tulee nykyään tehtyä aika harvoin yössä.

Odottavissa tunnelmissa siis mennään. Itse veikkaan, että vauva tulisi 29.-30. pvä. Mieheni veikkaa ensimmäistä marraskuussa. Mitään tieteellisiä tai muunkaanlaisia viitteitä näihin päiviin ei ole. Ihan vaan mututuntuma. Jostain syystä koen kovin vahvasti, että synnytys alkaa (yllätysyllätys!) aamuyöllä ja viikonloppuna.

Sairaalakassi

Sairaalakassi on niin pitkälti pakattu, kuin mahdollista. Tiivistettynä sieltä löytyy/tulee löytymään seuraavat tavarat:

1. vauvan kotiutumisvaatteet
2. vauvan peitto
3. sideharso
4. äidille mm. yöpukuja, villasukat ja sisäkengät (kylpytakki on vielä hankkimatta)
5. tennispallo, kauratyyny, hieromaöljy ja tyyny synnytykseen
6. eväitä niin äidille kuin isälle
7. kempparitarvikkeet, kuten huulirasva, ponnareita, puhdistumisvälineet, dödö, harja
8. puuhaa, kuten neulomista ja kirja, siltä varalta että homma venähtää
9. imetyksen tueksi imetyspaitoja, imetysliivit, nännirasvaa ja rintaliivinsuojia
10. dokumentointia varten kamera ja videokamera, kännykkä sekä laturit
11. paperit, kuten apua saksan sanaston kanssa, tarvittavat dokumentit ja todistukset
12. turvakaukalo kotimatkalle

Vauvalle lähtee mukaan kaksi vaatesettiä, 50- ja 56-senttinen. Kuvista puuttuu turvaistuimen toppapuku, joka sekin on turvallisen musta. Yritän mennä mahdollisimman unisexillä linjalla, vaikka sen sukupuolen pitäisikin olla jo selvillä. Siksi valitsin omistakin neulomuksistani mukaan ne aivan raskausajan alussa neulotut. Uudempiin pukkaa kuin varkain pientä sukupuolileimaa.

Vauvanurkka

Nyt olisi takana jälleen yksi lääkärikäynti ja loistava synnytysvalmennus. Lääkärikäynnistä lyhyesti sen verran että hb oli noussut hieman, paino aivan liikaa (tässä vaiheessa +16kg. Näitä on sitten kiva sulatella vaunulenkeillä) ja lisäksi elämäni ensimmäinen hiivatulehdus. Vauvalla oli kaikki hyvin. Pääsinpä yllätyksekseni kurkkaamaan kohtuunikin :). Tämä oli nyt kaiken kaikkiaan 6. ultra, joista kaksi, 4D:t, ovat olleet omakustanteisia ekstroja. Kokoarvio tässä vaiheessa 3200 g. Synnytysvalmennuksesta täytyy kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oma tekstinsä. Se erosi varmasti paljon Suomen vastaavista ja tykkäsin kovasti.

Nyt kuitenkin hieman valokuvia vielä kovin keskeneräisestä vauvanurkasta. Aivan, meidän lapsukaiselle ei heru kuin oma nurkka meidän makuuhuoneesta. Toivottavasti ei vallan traumatisoidu ensimmäisen elinvuotensa aikana ;)

Näyttää vielä aika kolkolta... Onneksi edes pöllö saapui piristämään muutoin niin valkoista kulmaa. Seinätarra on tilattu Etsyn kautta ja se matkasi "joitakin" viikkoja Jenkeistä Saksaan. Olen myös tilannut string-hyllyn tammisilla levyillä ja valkoisilla kiinnikkeillä tuohon vasemman puoleiselle seinälle, mutta näyttää kovasti siltä, että vauvakin tulee ennemmin perille. Jotta meidän kaverin ei tarvitsisi nukkua henkensä kaupalla hyllyn alla, niin tuo tuoli lähtee tuosta jonnekin paremmalle paikalle sängyn tieltä. Lisäksi pitäisi vielä hankkia uudintanko ja ommella siihen verho Ikeasta löytyneestä kivasta musta-valko-punaisesta kankaasta. 

Kuvassa näkyy pari omatekoistakin juttua. Äitini laajoista etsinnöistä huolimatta, emme onnistuneet löytämään minulle aikoinaan niin rakasta pandasoittolelua (miksi noita muuten kutsutaan suomeksi?? Saksaksi se on Spieluhr.). Löysin kuitenkin sattumalta eräästä kangaskaupasta noita soittimia ja vielä oikealla alkuperäisellä kappaleellakin eli Brahmsin kehtolaululla. Siitä se ajatus sitten lähti... Tuon virkkaamisessa ei yllätävää kyllä mennyt montaa tuntia.

Tätä vauvan peittoa on puolestaan neulottu pieni ikuisuus. Aloitin sen kesälomalla ja puikot ovat helisseet niin keskellä mökkijärveä Suomessa kuin Puolan reissullakin. Se ei ole ihan mikä tahansa torkkupeitto, vaan samanlaiset löytyy myös Tanskan kuninkaallisilta kaksosilta. Todistusaineistoa löytyy mm. täältä. Vain parasta meidän pikku nupulle :)

Kätilöni on upea!

Tänään ei tarvinut lähteä lääkäriin vaan kätilöni kävi meillä kotona. Katrin on vaan niin loistava! Toi mulle erilaisia listoja (iihanaa!!) sairaalakassia ja ostoksia varten, mittasi vatsan ja lohdutteli rauta-arvojen suhteen. Olotila on aivan eri sfääreissä kuin lääkärillä käynnin jälkeen.

Ja mikä hienointa: Hänen mukaansa vauva on "valmis", joten nyt sitten vaan odotellaan.

Haaste

Tytti haastoi minut kirjoittamaan 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitetta. Tämän jälkeen pitäisi haastaa 5 ihmistä tekemään saman, mutta koska kirjoittelen tätä blogia lähinnä itselleni, enkä oikein tiedä kuka täällä käy, niin satunnainen lukija voi napata haasteen matkaan, jos kiinnostaa :)

1. Olen ulkosuomalainen. Kaksi vuotta Berliinissä tulee täyteen kuun lopussa.
2. Asumme mielestäni kaupungin ihanimmassa kaupunginosassa, Prenzlauer Bergissä. Kahvilat ja kaupat ovat kivenheiton päässä. Eilen hain alle 5 eurolla kasvissushia muutaman sadan metrin päästä samalla kun käytin koiran iltapissalla.
3. Kotimme on valoisa iso kaksio ja meillä on oma rauhallinen piha.
4. Olen naimisissa elämäni rakkauden kanssa. Aloimme seurustelemaan yli kymmenen vuotta sitten ja olemme saaneet kasvaa aikuisiksi yhdessä. En olisi voinut löytää parempaa miestä.
5. Pidimme talvihäät lähes kaksi vuotta sitten. Isäni sanoi, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään hymyilevän niin paljon kuin minun hääpäivänäni.
6. Minulla on 3-vuotias musta kääpiösnautserinarttu.
7. Muutama vuosi sitten huomasin opiskelleeni aivan väärää alaa ja tein täyskäännöksen urallani. Uusi suunta miellyttää ja harkitsen kauhukseni uusia opintoja äitiysloman jälkeen.
8. Olen perheeni iltatähti. Suuren ikäeron vuoksi olen "tutustunut" sisaruksiini paremmin vasta aikuisiällä. Sisarukseni tulevat läheisimmiksi vuosi vuodelta. Ulkomailla asuminen on muutenkin korostanut perhekeskeisyyttäni. 
9. Teen asiat aina viime tingassa.
10. Epämukavista asioista muodostuu mielessäni helposti todellisuutta suurempia mörköjä.
11. Pidän listojen laatimisesta.
12. Olen huono ystävystymään uusien ihmisten kanssa. Minulla on yksi sydänystävä, muut ovat lähinnä tuttavia.
13. Olen aika puhelias.
14. Lukeudun omaksi harmikseni kunnon/kiltti tyttö -kategoriaan. Yritän päästä tästä täydellisyyden tavoittelusta eroon. Vaadin itseltäni ja läheisiltäni liikoja.
15. Rakastan neulomista. Myös muut käsityöt menee.
16. Nautin luonnosta ja mökkeilystä.
17. Minulla on aika lyhyt pinna.
18. En kuuntele juurikaan musiikkia.
19. Olen television orja.
20. Toivon että pystyisin nauttimaan äitiyslomasta ennen vauvan syntymää. Sitä odotellessa...
21. Kotonani on skandinaavisen valkoista ja selkeää. Inhoan tavararöykkiöitä ja tungen ne mahdollisimman nopeasti kaappien kätköihin.
22. Olen pilannut viime vuosien aikana ennen niin omatoimisen mieheni tekemällä liikaa kotitöitä hänen puolestaan.
23. Toivon että minusta tulee hyvä vanhempi. Ennen kaikkea haluaisin panostaa lapsen terveeseen itsetuntoon ja siihen, että lapsi osaisi nauttia arjesta. 
24. Lapsen synnyttyä minun pitää petrata halailussa yms. En juurikaan pidä siitä, että joku nysvää kyljessäni. Luotan että tämä asia muuttuu lapsen saamisen myötä automaattisesti :)
25. Olen periaatteen ihminen. Se helpottaa monesti elämää, mutta välillä näen asiat liian mustavalkoisina.

Makuupussi upgraded

Monissa blogeissa on tuunattu äitiyspakkauksen makuupusseja, joten mä kans! :) En ottanut äitiyspakkausta, vaikka käsittääkseni olisin voinut sellaisen saadakin. Pakkauksen parhain anti, talvivaatteet, kun olisivat olleet meidän kaverille joko liian isoja tai pieniä

Siskoni osti kirppikseltä käytetyn makuupussin ja postitti sen minulle. Ei tästä mikään halpa projekti tullut, kun huomioidaan lähetyskulut ja marimekon kangas, mutta mukavaa puuhaa. Kankaana tosiaan marimekon siirtolapuutarha aivan ihanassa värissä. Ajattelin että tämä on sukupuolineutraali, kun kyseessä on kukkakuosi "pojan väreissä".

Ompelu ei ole vahvimpia osaamisalueitani, mutta kyllä tuo lopputulos minulle kelpaa. Vähän kangas vetää paikoitellen, mutta mitä pienistä :). Saa nähdä pääseekö tuo käyttöön vasta Suomen joululomilla. Täällä kun kesäilmat vaan jatkuvat.

Selkeät ohjeet löytyivät Kukikkaat kuosit -blogista. Suuret kiitokset sinne!