NT-ultra

Eilen oli tosiaan se viime hetken NT-ultra. Mielenrauhasta sai maksaa 140 euroa, kun se ei kuulu täällä ohjelmaan alle 35-vuotiailla. Siellä se meidän  kaveri sätki ja heilutteli käsiään. Välillä pidettiin kummallakin kädellä päätä, imettiin peukaloa ja hörppäiltiin lapsivettä. En yhtään tiedä minkälainen kyseinen ultra Suomessa on, mutta itse olin ainakin yllättynyt kuinka suuri osa siitä otettiin 3D:nä (vai 4D:nä? Mä en ikinä muista mikä ero näissä on!) ja muutoinkin katseltiin tosi tarkasti mm. sydämen kammioita ja virtauksia. Sain mukaani lisäksi kattavat mittaustiedot:

• syke: 155 (pääsinpäs kuulemaan ;) )
• pää-peppumitta: 7,6 cm (hieman alle keskiarvon)
• päänympärys: 8,9 cm
• reisiluu: 1,25 cm
• vatsanympärys: 8 cm
• nenäluu näkyvissä
• niskaturvotus: 2,5 mm, joka näillä viikoilla ja iälläni (27) tarkoittaa Downin syndrooman riskiä suhdeluvulla 1:1121.

Samalla todettiin myös, että sydämen, virtsarakon, munuaisten, vatsalaukun rakenteet ja toiminnat ovat normaaleja.

Niin.. sain mukaani.. Mieheni ei valitettavasti päässyt tähän lyhyellä varoitusajalla varattuun ultraan mukaan työmatkan takia. Harmittaa kovasti hänen puolestaan. Onneksi sain paljon valokuvia mukaan! Mutta voi elämä sitä säälivien katseiden määrää odotushuoneessa, varsinkin kun aika oli virka-ajan ulkopuolella. Ajattelivat varmaan, että raukka on ihan yksin mahansa kanssa.

Terve!

"Sarvikin" on nyt tipahtanut

Hiemanhan tuo niskaturvotus on ainakin suomalaisten keskustelupalstojen mukaan korkeahko, mutta siellä ei kenelläkään oltu mitattu sitä näillä raskausviikoilla. Erikoislääkäri sanoi kuitenkin, että se on täysin normaalimitta, enkä siis aio sitä murehtia. Jos mitat on normaalit, niin täällä ei oteta seulaa. En aio sitäkään murehtia. Näillä mennään ja mulla on ihan hirmu huojentunut olo :)

Ärrr ja purr

Kyllä se aina silloin tällöin turhauttaa niin pirusti odottaa esikoistaan maassa, jonka raskaudenseurannan käytäntöjä ei tunne kunnolla ja jonka kieltä ei puhu liian sujuvasti.

Täällä Saksassa valitaan kaikki niin gynekologeista (hoitavat erityisesti alkuraskauden seurannan), kätilöihin (loppuraskauden seuranta yhdessä gynen kanssa sekä tuki vauvan syntymisen jälkeen) kuin synnytyssairaalankin itse. Ei siis mitään aluejakoja tms. Valinnanvapaus on toki hieno juttu, mutta se tuo myös paljon paineita, sillä mm. lääkärien toimintatavat vaihtelevat aika lailla. Toiset mm. ultraavat ilmaiseksi joka kerta, toiset vain pakolliset kolme kertaa. On siis hirveän vaikea suomalaisena sanoa mitkä toimintatavat johtuvat systeemistä ja mitkä lääkäristä. Ulkomaalaisena hyvän gynekologin löytäminen on ollut minulle vaikeaa, sillä omasta tuttavapiiristäni ei löydy juurikaan täällä synnyttäneitä eikä näin ollen suosituksia ja kokemuksia. Yksi suomalaistutuistani synnytti onneksi :) täällä reilu vuosi sitten ja häntä olenkin piinannut kysymyksilläni aika lailla.

 

Mutta itse asiaan, joka tämän tunnemyrskyn aiheutti. Eilen oli taas lääkärintarkastus. 

• Virtsanäyte ok
• hemoglobiini noussut 9,3:sta 9,5:en (mmol/l, viitearvo 7,5-9,6 mmol/l) 
• paino sama
• verenpaine 125/70
• limakalvolta otetusta pikakokeesta selvisi ettei ole hiivatulehduksia, streptokokkia tms.
• Selkäkivut johtuvat luultavimmin jo valmiiksi notkosta selästäni ja ovat siis normaaleja lihas- ja nivelsärkyjä. 
• Sisätutkimuksessa selvisi, että kohtu on kasvanut paljon ja kaikki hyvin. 
• Lopuksi kyselin vielä vähän vinkkejä vitamiineista ja siitä, miten tarkastukset sovitetaan kesällä yhteen Suomen lomailujeni kanssa. 

Ja sitten se olikin siinä. Unohtuiko tästä jonkin mielestä jotain? Niinkun esimerkiksi sydänäänten kuuntelu? No tämä oli lääkärin mielestä tässä vaiheessa (12+4) turhaa, koska ollaan vielä niin varhaisessa vaiheessa, että eivät ne kuitenkaan vielä kuulu vatsapeitteiden läpi. Anteeksi mitä?

Tästä suivaantuneena avauduin em. ystävälleni sydänäänten kuuntelujen lisäksi nt-ultran puuttumisesta. Lääkärini sanoi ensimmäisen ultran (8+6) yhteydessä, että Saksassa vain yli 35-vuotiaat ohjataan kyseiseen ultraan. Ystäväni oli ihmeissään ja kertoi kyllä itse käyneensä lähetteellä erikoislääkärillä kyseisessä ultrassa ja alle kolmikymppisenä,  joskin omakustanteisesti. Great! Ihanaa että ei pysty luottamaan oman lääkärin sanomisiin. Ei muuta kuin pikapikaa soittamaan ystäväni suosittelemalle erikoislääkärille ja ehdin vielä saada ensi viikolle ajan (täällä otetaan nt-ultra vielä 14. raskausviikolla).

Että näin. Mitä tästä opimme? Lue vaan niitä saksalaisia vauvafoorumeja, vaikka se onkin tuskastuttavan hidasta. Ja etsi kaikki tieto itse, jopa sellainen jota et välttämättä osaa etsiä. Ensi viikolla lauon sitten tauotta kyssäreitä engl. kielisten odottavien äitien tapaamisessa. 

Ugh. Raskaana oleva kärttyinen nainen on puhunut.

Koita kestää

Kaveri raukka joutuu kärsimään, kun mutsinsa on niin tuohtunut vaalituloksesta. Verenpaine varmasti katossa, huono olo ja kohta varmaan vatsahaavakin. :( Onneksi pysytään Suomen rajojen ulkopuolella ainakin toistaiseksi. Eiköhän ahdistuksen vie viimeistään mennessään pääsiäisloma ihanassa Goslarissa.

Huomenna mennään taas lääkärille tarkistukseen. Saas nähdä onko se verenpaine oikeasti koholla ;).

Muista kysyä seuraavista asioista:

• alaselkäkivut (täällä ei kauheasti lenkkeillä, kun alaselkä vihoittelee heti, kummaa)
• uudet vitamiinit ja mahdollinen lisärauta (nykyinen päivittäinen vitamiiniannos koostuu niin massiivisesta nappimäärästä, että se ei sovi kaltaiselleni yökkäilijälle)
• Suomen lomien ja lääkärintarkastusten yhteensovittaminen
• kätilön varaaminen (kuten lääkärin myös kätilön saa valita täällä itse. Siinä on puolensa ja puolensa)

Maha

Meidän suvussa on isot kohdut. Tai ei ne varmaan normaalitilassa mitenkään erityisen isoja ole, mutta sekä äidilläni että siskollani on alkuraskaudessa epäilty kaksosraskautta pelkästään kohdun koon perusteella. Samat geenit ovat tulleet mullekin. Paitsi että kohtu on eteenpäinkallistunut se on myös kookas. Maha alkaa olla jo sitä luokkaa, että pitää olla tikku silmässä, jos ei tätä kireässä paidassa raskausmahaksi tunnista. "Onneksi" on kuitenkin tuota muutakin pehmustetta ympärillä.

Olen ainoa nainen työpaikallani ja suurin osa työntekijöistä on vielä lapsettomiakin. Olen siis saanut, tai ainakin näin kuvittelen, pitää raskauden omana tietonani. En ole pukeutunut mitenkään erityisen peittävästi, mutten mahaa korostavastikaan. Jos tässä nyt saisi vielä pitää tiedon edes tämän viikon pienemmän porukan piirissä. Ensi viikolla viimeistään pitää laittaa paikkani hakuun, sillä toivon saavani pitää pitkän koulutusjakson uudelle työntekijälle ennen kuin jään äitiyslomille.

Maha on ollut selvästi (niin että muutkin kuin minä huomaa) pömpöllään pari viikkoa. Pakkomielteinen peilistä kyttääminen ja rasvailu alkoivat saman tien. Malli ja koko vaihtelevat vielä aika usein riippuen sitä mikä aika päivästä on ja miten olen syönyt. Toistaiseksi ei ole tullut raskausarpia, vaikka kyllä saisi olla jo aika huonoa tuuria, jos niitä jo nyt tulisi. Ihoni ei ole yhteystyökykyisimmästä päästä, joten olen rasvaillut sitä jo aika maanisesti. Olen käyttänyt tähän menessä Bodyshopin kaakaovoikosteuspuikkoa, mutta seuraavaksi aion kokeilla bellybuttonin vastaavaa tuotetta, bodyshopin myyjän suosituksesta :)

Sänky valittu

Olin alunperin ajatellut hankkia ihan peruspinniksen Ikeasta, mutta tämän nähtyäni mieli muuttui.

Kuva: Stokke

Tämähän on uutena aika suolaisen hintainen, mutta Ebaystä löytyi käytettynä ihan kohtuuhintaisia patjoineen kaikkineen. Koska me emme ulkomaan asukkeina saa äitiyspakkausta ja jäämme näin ollen ilman sitä ihanaa pahvilaatikkoa, niin hankinta on kovin perusteltu. Eihän sitä uunituoretta naperoa voi heti iisoon pinnikseen laittaa. Tuossa sleepissä viehättää erityisesti nuo renkaat ja se, ettei vauvavaiheen jälkeen jää mitään ylimääräisiä kehtoja nurkkiin pyörimään. Ja onhan se kauniskin :)