Avautumista

Äitiysloma on lähtenyt käyntiin odotettua paljon paremmin. Olen ollut todella hyvällä tuulella ja toteuttanut to do -listaani suurella innolla. Todettakoon, että uusi asukkaamme voi tänne muuttaessaan tarkistaa mm. hopeat ja todeta ne moitteettomasti kiillotetuiksi :).

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut vain kaksi ikävää hetkeä. Jo totuttuun tapaan lääkärissä käynti sekä tämä päivä. Lääkärissä käynti muodostui rauta-arvosaarnasta sekä streptokokki B-kokeesta. Eipä minulta taidettu edes oloa kysellä. Viime kerralla otettujen verikokeiden tulokset olivat tosiaan tulleet ja feritiiniarvoni olivat aivan viitearvojen alapäässä (9,1). Ei muuta kuin rautakuurille. Ihmettelenpä vaan, miksi kasvissyöjiin niin skeptisesti suhtautuva lääkärini ei ollut pistänyt minua sille jo aiemmin. Onneksi aloitin Kräuterblutsaft-kuurin oma-aloitteisesti jo jokin aika sitten. Hieman ihmetyttää kuinka se feritiini voi niin alhainen olla, kun hb oli kuitenkin taas 132 (alimmillaan on ollut yhdellä käynnillä 125). Eipä tälle mitään voi. Nyt sitten vaan napsitaan rautaa niin pirusti, vaikka vatsa meneekin siitä aika sekaisin. Lääkäri olisi kyllä voinut esittää asian toisella tavalla. Aloin melkein nauramaan siinä tutkimuspöydällä jalat levällään ollessani, kun ihmettelin miksei minulla ole mitään alhaisiin rauta-arvoihin liittyviä oireita. Lääkäri kun vastasi, ettei se ole mahdollista. Niinpä... hänhän minun kroppani ja tuntoni tuntee paremmin. Ainoa asia, mikä tässä ilahduttaa on, ettei minun tarvitse enää nähdä sitä naista kuin korkeintaan 2 kertaa + jälkitarkastus. Muut tarkastukset hoitaa kätilö ja mahdolliset yliaikaiskontrollit tehdään sairaalassa.

Viime yönä puolestaan maistui unoset aika huonosti ja sitä on luonnollisesti seurannut ikävä ja alakuloinen päivä. Tulipa muuten järjesteltyä tuossa kahden aikaan aamuyöstä kestiksetkin kylppärin laatikostoon ja luettua paljon niiden huollosta :) En saa enää oikein nukuttua päiväuniakaan, kun vatsa tuntuu vaaka-tasossa niin ikävältä. Jostain luin, että kohtu on näillä viikoilla korkeimmillaan ja sen kyllä huomaa. Palleaa painaa seisoessakin aika ikävästi. Josko se lähtisi tästä taas kohta laskeutumaan. Ainakin tulee syötyä entistäkin kevyemmin, kun vatsa ei vedä niin mitään.

Piakkoin jotain kevyempää. Täällä on viime päivinä harrastettu käden töitä siinä määrin, että oksat pois. Hyvä että lapsella on järjestön määrä pieniä neuletakkeja odottamassa, sillä lämpömittari näyttää vieläkin yli 25 astetta. Äkkiä se kait tuosta viilenee.

Äitiysloma alkoi

Yksi kokonainen äitiyslomapäivä sekä viikonloppu takana ja vielä hengissä! :) Äitiyslomalle jääminen helpottui kummasti, kun luonto otti luulot pois muutamalla äärimmäisen huonosti nukutulla yöllä. Viime torstaina olin valmiimpi kuin koskaa jäämään kotiin. Takana tosiaan kaksi yötä muutaman tunnin pätkittäisillä yöunilla.

Perjaintaiaamu lähti hieman nihkeästi sormien pyörittelyllä käyntiin. En osanut oikein tarttua to do -listan asioihin enkä edes niihin pariin työjuttuun, jotka jäivät äitiyslomilla hoidettaviksi. Sain kuitenkin lopulta hilattua itseni liikkeelle ja siitä se sitten lähti :). Kätilöni kävi myös ensimmäistä kertaa meillä kyläilemässä. Aivan loistava tyyppi! Olen niin onnellinen tämän epäonnisen lääkärisuhteen jälkeen, että löysin jonkun, jonka kanssa kemiat natsaa. Sovimme että käyn nyt laskettuun aikaan asti vuoroviikoin lääkärissä ja hänen luonaan (tai hän tulee meille kotiin). 

Selvisipä samalla, että täällä Saksassa voi ensisynnyttäjätkin kotiutua jo neljän tunnin päästä synnytyksestä, jos kaikki menee hyvin. Tuo kuulostaa ehkä hieman liian extremeltä, mutta täytyy myöntää, että yhden yön jälkeen kotiutuminen kuulostaa houkuttelevalta. Tuolloin kätilö ja lääkäri tulisivat kotiin 1-2 päivän sisällä tekemään tarvittavat tutkimukset. Täytyy katsoa kuinka puhki sitä on synnytyksen jälkeen. Täällä kätilö tulee muutoinkin kotikäynneille. Vastasyntynyttä ei siis tarvitse lainkaan kiikuttaa neuvolaan tms. Synnytyksen jälkeisiä kätilökäyntejä korvataan jopa 26 kappaletta ja enemmänkin, jos on tarvis. Käytännössä kätilö käy kuitenkin n. 10-12 kertaa kotona synnytyksen jälkeen. Neuvolatarkastuksiin verrattavat vauvan U-tutkimukset tekee sitten lääkäri. U1 tapahtuu heti synnytyksen jälkeen (lääkäri osallistuu täällä aina synnytykseen), U2 tilanteen mukaan kotona tai sairaalassa muutama päivä synnytyksen jälkeen ja 4-5 viikon paikkeilla tapahtuvasta U3:sta eteenpäin lastenlääkärin vastaanotolla. Sain myös pari suositusta lastenlääkäreistä. Tänään pitäisi soitella heille ja tiedustella, että ottavatko uusia potilaita.

Listoista

Minä tykkään tai ennemminkin rakastan erilaisten listojen laatimista. Ostoslistoja, to do -listoja jne. jne. Blogiinkin on tullut liitettyä yksi tehtävälista.

Äitiysloman alun lähestyessä (kolme työpäivää enää jäljellä!!) olen työstänyt kahta listaa. Toinen on asioista, joita täytyy viedä työpaikalla päätökseen ennen lähtöä ja toinen on äitiyslomalaisen puhdelista. Työlista vaikuttaa vielä aika pitkältä. Saattaa olla, että tulen tekemään hommia vielä ensi viikolla salaa kotoa käsin. Eipä se minua haittaa. Suunnitelmissa on palata seuraavan kerran työelämään Suomessa, joten en ole enää palaamassa kyseiseen työpaikkaan. Rakastan nykyistä työtäni ja jätän sille par'aikaa kipeitä hyvästejä. Ehkä töiden jatkaminen äitiyslomalta onkin siis minulle hyvä siirtymävaihe.

Toinen lista koskee äitiyslomaa ennen vauvan syntymää. En ole suurimman osan tapaan iloinnut äitiysloman lähestymisestä vaan ennemminkin kokenut jonkin sortin ahdistusta, kun joudun jäämään kotiin  odottelemaan synnytyksen alkua. Olen yrittänyt lievittää tätä "tuskaa" kehittämällä itselleni hieman hommia. Osa tehtävistä on tuolla sivupalkissa, osan listaan kohta mustaan moleskiniini. Ja ei muuta kuin hommiin ja ruksimaan hoidettuja juttuja :)

Pimp My Ride

Kaverin vaunuja on hieman tuunattu. Ensin valmistui lintukoriste, jonka kaikki materiaalit (mm. huopunut villapaita ja vauvanhaalari) löytyivät kotoa.

Viime viikonloppuna löytyi alesta Kurtis Baby Peacen vaunusuoja. Hinta oli vielä alennuksenkin jälkeen 19,50€, mutta olin jo jonkin aikaa katsellut kyseisiä suojia sillä silmällä, joten kankaanpala lähti heti matkaan. Printtivalikoima ei ollut enää kovin kummoinen, mutta kyllä tuo nyt menettelee. Muistuttaapa ainakin vanhasta rakkaasta harrastuksesta, kilpatanssista. :) Väri menikin ihan nappiin koristeen kanssa.

Done & Done

Nyt ollaan rekisteröidytty sairaalaan ja käyty jälleen yhdessä lääkärintarkastuksessa. Check!

Sairaalarekisteröityminen meni ok. Meitä oli vastassa erittäin mukava englantia puhunut kätilö. Asian pitäisi olla nyt kaikin puolin kunnossa. Seuraavan kerran mennään sairaalaan joko synnyttämään tai yliaikaiskontrolliin. Kovasti pidän sormia ristissä, että kyseinen kätilö olisi vuorossa, kun synnytyksen aika tulee. Jossain määrin jäi auki se seikka, että miten vauvan hoidot ja tarkistukset korvataan, kun vauva ei luonnollisesti synny Eurooppalainen sairaanhoitokortti kädessä. Eiköhän ne kuitenkin joillain tavalla luonnistu.

Eilen kävin puolestaan lääkärintarkistuksessa. Ensimmäistä kertaa siellä käymisen jälkeen en ollut lainkaan turhautunut! Tällä kertaa otettiin verikokeita (B-hepatiitti ja rauta-arvot) ja sydänkäyrä normitarkistusten lisäksi. Vauvan sydänkäyrästä ei tullut "täysiä pisteitä", koska kaveri keskittyi koko 5 min ajan potkimaan toista sensoria. Puristi pirulainen. Liikkeiden vuoksi hoitajat ramppasivat koko ajan huoneessa etsimässä sykettä milloin mistäkin puolelta vatsaa. Ihmeen paljon siellä näyttää olevan vielä liikkumavaraa. Hemoglobiini oli noussut: 8,2 (132). Pääsin myös puhumaan uusimmasta seksikkäästä raskausvaivastani: peräpukamista! Sain varmuuden vuoksi lähetteen erikoislääkärille, jos vaiva pahenee. Aluksi pukamaa yritetään kuitenkin hoitaa reseptivapain lääkkein. Kunhan vain ensin löydän apteekin, josta lääkärin suosittelemaa rasvaa löytyy.

Lääkärintarkastuksen välit lyhenevät tässä vaiheessa. Seuraava tarakastus on kahden viikon päästä (jolloin testataan myös streptokokki B omakustanteisesti) ja sen jälkeen joka viikko aina laskettuun aikaan asti. Yliaikaiskontrolleja onkin sitten joka päivä.

Energiaa

Seuraajani aloitti viime viikolla työnsä. Ensimmäinen viikko oli intensiivinen: paljon perehdytystä, jonka jälkeen yritin hoitaa myös niitä varsinaisia työtehtäviä. Loppuviikosta olin jo aika puhki. Viikonloppuna tänne tuli helteet. Parempi toki myöhään kun ei milloinkaan, mutta tästä mammasta ne veti viimeisetkin mehut. 

Lauantaina sain vihdoinkin aikaiseksi kävellä apteekkiin ostamaan Kräuterblutsaftia. Sunnuntaina aloitettiin ja olo on ollut aika mukava siitä lähtien. Asiaan ovat toki vaikuttaneet myös yhdet 9 tunnin yöunet, jotka ovat ennätys ties kuinka moneen kuukauteen, ja se että seuraajani treenaa osan tästä viikosta Suomessa.

Jännityksellä odotamme ensi maanantain hb-mittausta. Toivottavasti tuo Kräuterblutsaft ehtii siihen mennessä pysäyttää viime kerralla havaitun laskun.

Hurja tyttö

Levittäessäni raskausuutisen ilosanomaa ystävä- ja tuttavapiirissäni suurin osa vastannut kysymällä, että aionko todella synnyttää Saksassa? Kyselijöille olen vastannut, ettei minulle totta puhuen ole tullut mieleenikään matkustaa Suomeen synnyttämään. Siitäkin huolimatta, että kuulun Suomen sosiaaliturvan piiriin. Tämä on aiheuttanut monissa jonkinasteista silmien pyörittelyä, ihan niin kuin olisin synnyttämässä jossakin kehitysmaassa. Yleensä jatkokysymys on ollut: Jännittääkö?

On toki totta, että Suomen terveydenhuolto- ja neuvolajärjestelmä ovat laadukkaita, mutta eivät ne todellakaan ole huonoja Saksassakaan. Vaikka välillä kaipaankin Suomen neuvolajärjestelmää, niin totuus on, että monessa asiassa Saksa on paljon pidemmällä kuin Suomi. Viimeistään sairaalavierailumme vakuutti minut hoidon laadukkuudesta.  Esimerkiksi homeopatia ja akunpunktio ovat täällä paljon yleisimpiä hoitomuotoja ns. perinteisen lääketieteen rinnalla kuin Suomessa. Käyn myös yksityisellä lääkäriasemalla kuukausittain gynekologin tutkittavana. Lääkäri voisi toki olla parempi, mutta sokkona kun valitsee...

Ainoa oikeasti huono puoli tässä Saksassa synnyttämisessä on se, että joudun tekemään sen joko saksaksi tai englanniksi. Ensikertalaiselle synnytys ei ole mikään turhan selvä juttu, joten kysymysten esittäminen omalla äidinkielellä raskaassa tilanteessa olisi upea juttu, mutta eiköhän tästä näinkin selviydytä. Sairaalan henkilökunta vaikutti niin mukavalta, että tokkopa tuo tulee olemaan ongelma.

Plussapuolia onkin sitten ihan hirmuisesti. Olemme asuneet täällä kaverin syntymän aikoihin aikalailla kaksi vuotta. Minun kotini on täällä. Tulen nyytin kanssa paljon mieluummin sairaalasta omiin nurkkiini kuin vanhemmpieni tai appivanhempieni vierashuoneeseen. Odottelen myös paljon mieluummin synnytyksen käynnistymistä mieheni kanssa. Jos synnyttäisin Suomessa, joutuisin lentämään sinne aika paljon ennen synnytystä eikä mieheni voisi tietenkään töidensä takia tulla koko ajaksi mukaani. Hyvä jos pääsisi edes synnytykseen. Lähisuku matkustaa tänne lapsen syntymän jälkeen asustelemaan omaan kalustettuun asuntoon. Meillä onkin marraskuussa täällä parin viikon ajan auttavia käsiä oikein riittävästi lähellä.

Jos minua jokin tässä Suomi-Saksa -kuviossa jännittää, niin se on vauva-arki. Vanhempien, sisarusten ja lähimpien ystävien apu olisi korvaamattoman arvokasta, jotta pääsisi välillä itsekin tuulettumaan. Täällä hoitoavun saaminen lähipiiristä vaatii lentolippujen tilailua tai sitten pitää turvautua palkattuun apuun. En kuitenkaan ole tästäkään stressannut liiaksi. Kyllä sen sitten huomaa, kun oman jaksamisen rajat alkaa paukkumaan ja eiköhän apua aina löydy täälläkin.