Vauvanvaatteiden lajittelu, osa 256

Lindexiltä saapui eilen paketti. Kerrassaan loistavaa, että heidän vaatteitaan saa tilattua myös netistä! Mun makuun olevia kohtuuhintaisia vaatteita kun ei tunnu löytyvän täältä kuin H&M:n valikoimista. Eikä siinä toki mitään vikaa ole, mutta pieni vaihtelu piristää.

Uusi ja toivottavasti viimeinen suurempi vaateostoserä ennen kaverin syntymää inspiroi kaivamaan jälleen kerran kaikki vauvanvaatteet kaapista, niin pestyt kuin pesemättömät. Aiemmin ne oli jaoteltu paitsi tarkoituksensa (body, alaosa, potkarit jne.) myös lapussa lukevan koon mukaan. Nyt totesin, että täytyyhän eri merkkien koot vertailla vielä ristiin, jottei kokomerkintään nähden pienet vaatteet jää vahingossa käyttämättä. Aika uskomattomia eroja niissä olikin saman koon sisällä. Mm. 50 cm:n suomalaisvalmisteiset potkarit (en muista nyt merkkiä) olivat tismalleen samankokoiset kuin  68 cm:n Metsolan potkarit. Hyvä että tuli huomattua nyt eikä vasta sitten kun Metsolan potkarit olisivat olleet jo auttamattomasti pienet. Vastaavat varmaan paremmin kokoa 62.

 

Nämä ihanuudet saapuivat täydentämään varastoja eilen. Lisäksi hankin myös värikkäämpiä vaatteita, mutta niitä ei lisätä tänne, jottei sukupuoli paljastuisi.

(Kuvat Lindexin verkkokaupasta)

Vähän kyllä ärsyttää, kun niin paljon vaatteita tulee ostettua uutena. Vaikka Berliinin kirppikset ovat suuria ja mainostettuja turistikohteita, niin niiden vauvanvaatteiden hinta/laatusuhde on jotain aivan muuta kuin Suomessa. Jos vauvanvaatteita siis edes sattuu löytymään. Täysin nyppyyntyneestä bodysta saatetaan pyytää kahta euroa jne. Täytyy varmaan pistäytyä joululomilla Suomen kirppiksillä ja huutaa mahdollisesti Huuto.netistä jotain vanhempien osoitteeseen.

Laskuri

Löysinpä hemoglobiinilaskurin, joka muuntaa arvot g/mmol:sta g/l:ksi. -tuon mukaan 7,8 g/mmol tarkoittaisi n. 125 g/l. Eihän tässä ole vielä siis mitään hätää! Taidan kuitenkin hakea sitä Kräuterblutsaftia ihan varmuuden vuoksi. Jos hyppäys 140:stä 125:en kuuden viikon aikana ei ole mittausvirhe, niin onhan se aikamoinen pudotus.

Hb-laskuri

Rebel

Olen jo aiemmin kirjoittanut turhautumisestani gynekologiini. Sinänsä tyhmää valittaa, kun täällä on kuitenkin annettu mahdollisuus kävellä lääkäriltä toiselle, jos siltä tuntuu. Lääkäri on kuitenkin ollut ärsyttävyydessään koko ajan juuri niillä rajoilla, etten ole nähnyt vaihtoa vaivan arvoiseksi. Eilen olin taas tarkistuksessa ja kotiin päästyä oli todella turhautunut olo. Jos listaan nyppivät seikat, niin helpottaisikohan se jäsentämään ärtymystäni lääkäriä kohtaan.

1. Kielitaito

Suurin osa seuraavista ongelmista ja epäselvyyksistä johtuu luultavimmin tästä. Mutta miksi pitää sitten tarjota englanninkielisiä palveluita monessa eri paikassa, jos englanti on tätä tasoa:

Lääkäri ultratessa: So did we already talk what it is?

Minä: I'm sorry, what do you mean?

L: Man or woman?

M: Ah yes. We do already know that the baby is boy/girl.

2. Epäluulo kasvisruokailua kohtaan

Lääkäri teki ensimmäisellä käynnillä selväksi, että ilman lihaa ei voida saada rautaa. Sitä ei ole kasvisruokavaliossa, kuten täysjyväleivässä, linsseissä, pavuissa jne. Hänen kunniakseen on kyllä sanottava, että toisin kuin monet muut lääkärit hän tiesi, että myytti pinaatin korkeasta rauta-arvosta perustuu mittausvirheeseen.

Kaipaisin kuitenkin saarnan ja maksan syömisen tyrkyttämisen sijasta tukea rautavalmisteiden kanssa (jos tarvetta tulee) sekä tietoa proteiinin saannista. Onneksi aina eiliseen asti hb-arvoni ovat olleet sen verran korkeat, että lääkäri ei ole puuttunut raudansaantiini alun jälkeen. Ihmettelee varmaan, mistä sitä muhun oikein voi tulla ;). 

3. Vaihtoehdottomuus
Tämä liittyy osittain edelliseen. Niin raudansaannin, monivitamiinien kuin lantiokipujenkin hoitoon luulisi olevan olemassa vaihtoehtoja. Mm. monivitamiineista käy kuitenkin ainoastaan hänen vastaanotolla myytävät julmettomat kalliit (yli 50€/kk) jauheet, joissa on tarvitsemieni (tai näin ainakin itse koen) B12-vitamiinin ja raudan lisäksi julmettu määrä kaikkea "turhaa". 

4. Tyhjät vastaukset 
Tämä liittyy luultavasti vahvimmin kieliongelmaan. Luulen että monesti hän ei vaan ymmärrä kysymystäni ja on liian ylpeä pyytääksen minua avaamaan sitä. Eilen rouva pillastui kysyessäni koska Saksassa on tapana käynnistää synnytys. Tiedustelin ihan asiallisesti, että minkälaiset käytännöt täällä on yliaikaisuuden suhteen, ts. kuinka paljon täytyy mennä lasketun ajan yli normaaliraskaudessa, että asiaan puututaan lääkkellisin keinoin. Vastaukseksi sain, ettei hän voi mitenkään tietää, koska minun lapseni syntyy. Yleensä lapset syntyvät +/- 14 päivää lasketun ajan. Niinpä. Kas kun en huomannut tiedustella kellon aikaa, kun minulla olisi muuta menoa 30.10. iltapäivällä. 

5. "It is totally normal"

Kaikki on tähän mennessä ollut täysin normaalia, kuten olen itsekin monissa asioissa olettanut. Eilen pistin sellaisen valitusvirsivaihteen päälle, jotta viestini menisi varmasti perille ja menihän se. Olen aivan alkuraskaudesta asti puhunut kovista lantiokivuista erityisesti häpyluun alueella. Se on tähän mennessä vaikeuttanut aika lailla kävelyä ja seksiä, juoksuaskeleet ovat ollet täysin pannassa. Nyt kipuilu häpyluun alueella on pahentunut ja se nostattaa öisin vedet silmiin kääntäessäni kylkeä. Tiedustelin että mistä tämä mahtaa johtua ja pitäisikö minun  kenties varata aika fysioterapeutille tai osteopaatille. En edes kysynyt lähetettä. No luonnollisesti em. keinot eivät käyneet, mutta sain reseptin tukivyöhön! VAU! Aivan uskomatonta. Tuli sitten vasta kotona mieleen, että olisi pitänyt osata erikseen kysyä ohjeita sen käyttöön ts. käytänkö kokoajan vai miten, mutta antaa olla.

Osittain tämä ja tyhjät vastaukset saattavat liittyä myös kultuurisiin eroihin. Suomessa potilas tai tässä tapauksessa raskaana oleva osallistetaan aika vahvasti hoitoon. Asiat selitetään ja avataan todella tarkasti. Myös potilaan kysymyksiin on tapana vastata, olivatpa ne kuinka turhia tai liian yksityiskohtaisia tahansa. Tämä on hieno juttu, koska ainakin minä haluan tietää, mitä kropassani tapahtuu ja miksi. Ulkomailla ollessa kysymyksiä on kahta kauheammin, kun systeemi ei ole tuttu ja olo helposti tästä syystä hieman turvaton. Oman lääkärini mielestä, minun ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikkia asioita, koska a. kaikki on kunnossa ja b. se on hänen tehtävänsä. Esimerkkinä tästä minun ei tarvitse tietää tarkemmin missä yksikössä hemoglogiini Saksassa mitataan tai miten se suhteutetaan Suomessa käytettyyn mittayksikköön, koska "it is totally normal, nothing to worry about!"

6. Pikkuasiat

Tämä on pientä ja inhimillistä, mutta en jaksaisi kuunnella lääkärin valittelevan väsymystään joka kerta (oikeasti joka kerta, vuorokaudenajasta riippumatta) tai kertomuksia hänen miehensä tärkeästä työstä, jos omat kysymykseni on hetkeä aiemmin ohitettu tai niihin on vastattu kiireellä. Lisäksi olen jokseenkin varma, että lääkärini luulee minun olevan kotirouva, vaikka olen aika monta kertaa maininnut työni eri yhteyksissä. Mistäkö näin päättelen? No siitä, kun hän väsymystään valitellessaan, toteaa kuinka monta tuntia hänellä on tänään vielä töitä ja minä saan onnekkaana mennä kotiin. Vastaukseni toimistolle palaamisesta tai töiden jatkamisesta kotona menevät kuuroille korville.

Kaikki oli muuten mahanahan alla hyvin. Kaveri painaa lähes 1400 grammaa ja peittelee ultrassa kasvonsa aina käsillään. Mitat menee keskikäyrillä, paitsi pää. Se oli hieman iso, mutta normaalin kokoinen. Sydänäänetkin kuunneltiin eilen (29+4) ensimmäistä kertaa. Olinkin sitten käyrillä varmaan kymmenen minuuttia! Äidilläkin oli kaikki ok. Ainoastaan hemoglobiini oli mystisesti laskenut 8,7:stä 7,8:an. Asiaan ei _vielä_ tarvitse puuttua. Toivon mittausvirhettä.

Minäkin aion olla rebel ja tehdä asioitani oman mielen enkä lääkärini mukaan. Aion kokeilla tukivyötä ja jos ei se auta, menen omatoimisesti osteopaatille. Samoin käyn hakemassa halvempia raskausvitamiineja apteekista ja ostan Kräuterblutsaftia hemoglobiinin korjaukseen. En tiedä onko tämä tyhmää, mutta tähän suomalainen maalaisjärkeni minua ohjaa.

Kauneushoitoja ja ristiäisiä

Lomailu teki terää. Säät olivat tosiaan sen verran vilpsakat, että rannalla ei tullut paljoa hengailtua. Uiskentelin sen sijaan hotellin altaalla ja se tuntui auttavan pohkeiden suonenvetoihin ja jäykkyytteen. Käväisin myös moneen otteeseen salaa saunassa. Puolassa saunassa käyminen kun ei ole suotavaa raskaana oleville (kuten ei saunan yhteydessä olleiden ohjeiden mukaan myöskään alle 12-vuotiaille, urheilusuorituksen jälkeen, alkoholia nauttineille jne). Hierontaan, manikyyriin ja pedikyyriin sentään päästettiin ihan luvan kanssa. Kyllä se on luksusta tässä vaiheessa raskautta, kun on varpaankynnet kauniisti lakattuna. Oma sohiminen alkaa olla jo sellaista luokkaa, ettei paljoa kannata värillisiä kynsilakkoja enää kokeilla. Nimimerkillä yksi sudinveto sinnepäin ja puuskutusta noin 5 min perään.

Sainpa loman aikana myös äidiltäni viestiä, että meidän kaverille olisi tapaninpäiväksi varattu kirkko, pappi ja tilat seurakuntatalolta. Kuinka monelle lapselle on ristiäisjärjestelyt käynnissä 2 kuukautta ennen laskettua aikaa? :) Me ollaan tämän ulkosuomalaisuuden takia ajoissa liikenteessä. Haluttiin järjestää ristiäiset joululoman aikana, kun silloin ollaan joka tapauksessa tulossa Suomeen. Pyysin äitiäni tiedustelemaan lapsuuden kotikaupunkini, jossa vanhempani siis edelleen asuvat, tutulta kirkkoherralta onnistuisiko ristiäisten järjestäminen siellä. No äitini ei siis ollut vain kysynyt vaan pistänyt samalla varaten :). Kaveri tullaan nyt siis kastamaan samassa kirkossa, jossa minut on aikoinaan konfirmoitu ja juhlat vietetään minulle tärkeässä, tutussa ja turvallisessa seurakuntatalossa. Vanhempieni koti olisi ollut liian ahdas kahvitteluun. Toinen mahdollinen kastepaikka olisi ollut appivanhempieni koti Helsingissä, jossa olisi sijainnut myös meidän vanha kotiseurakunta. Päädyin kuitenkin em. vaihtoehtoon, koska meidät vihittiin pari vuotta sitten Helsingissä ja koska, kuten tuli jo huomattua, äitini on todella tomera ja aikaansaava nainen ja luotan häneen apuunsa juhlien järjestelyissä kuin kiveen. Siellä on mm. alettu jo miettimään kakun toteutusta :) Jää sitten enemmän aikaa itselle joulun viettoon ja vauva-arjen ja kyläilyn yhteensovittamiseen, kun ei ole ihan yksin vastuussa käytännön toteutuksista. Matkustamme luultavimmin Suomeen vasta pari päivää ennen joulua.

Välillä sitä vaan saa aikaiseksi

Liekö syy maanantaina alkavassa viimeisessä viikon lomapätkässä vai muuten vaan kaverin lähestyvässä syntymässä, mutta täällä on viimeisenä parina päivänä laitettu hihat heilumaan niin töissä kuin kotonakin. 9-10 tunnin työpäivien lisäksi olemme mm. tutustuneet ystävän suosittelemaan synnytyssairaalaan sekä tehneet monen tunnin reissun Ikeaan. Kummatkin em. reissut ovat vaatineet veronsa ja olen kyllä ollut aika poikki niin fyysisesti kuin henkisestikin niiden jälkeen. En kuitenkaan ole niin väsynyt, että nukkuisin sunnuntaiaamuna yli kuuteen :).

Torstaina suuntasimme tosiaan uusien vanhempien tiedotusiltaan Maria Heimsuchung Klinikiin Pankowin kaupunginosaan. Sairaalaa suositteli minulle tosiaan toinen siellä synnyttänyt suomalainen. Paikka sijaitsee lisäksi vain n. 5 kilometrin päässä kotoamme. Tilaisuus ja henkilökunta olivat lämminhenkisiä ja minäkin tankerosaksallani ymmärsin lähes kaiken. Sairaalassa on pari perhehuonetta, amme, synnytystuoleja, jumppapalloja yms. Unohtamatta Saksassa kovin suosittuja synnytystä tukevia homeopaattisia ja akupunktiohoitoja. Synnytyshuoneet olivat niin kodinomaisia kuin ne vaan sairaalassa voivat olla ja osastokin vaikutti oikein mukavalta. Pitää vaan toivoa ettei viime vuoden hiljaisin kuukausi marraskuu ruuhkaudu tänä vuonna meidän synnytyksen aikaan, sillä ajatus muutamasta yöstä kolmen hengen huoneessa (osastolla 2 kpl) tuntuu jokseenkin rankalta. Kovasti olisin valmis maksamaan yhden hengen huoneesta sen n. 60€/yö tai perhehuoneesta n. 80€/yö ekstraa.

Tarvitsisi vielä kysellä muutamia juttua, kuten henkilökunnan englannin kielen osaamista ja paperihommista Suomen sosiaaliturvaan liittyen, sairaalasta tarkemmin sähköpostitse. Luulen kyllä, että tämä on meidän sairaala. Sitten ei tarvitsisi enää kuin käydä rekisteröitymässä synnytykseen ja se olisi sillä selvä. Saksalainen työkaverini suositteli meille puolestaan Geburtshausia, jotka ovat Saksassa yhtä yleisiä synnytyspaikkoja kuin sairaalat. Nämä "synnytystalot" ovat kätilöiden vetämiä sairaalan lähesyydessä sijaitsevia luonnollisen synnytyksen paikkoja normaalisynnytyksille. Jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi, niin sieltä sitten kärrätään sairaalaan. Ajatus kuulostaa kauniilta ja lämpimältä. Vaikka olenkin luonnonmukaisen synnytyksen suuri kannattaja, niin haluan kyllä myös sen epiduraalin mahdollisuuden. Musta kuulostaa aivan naurettavilta ne ensisynnyttäjät, jotka kovasti vakuuttavat synnyttävänsä lapsensa ilman lääkkeitä. Mistä he tietävät kuinka paljon se oikeasti sattuu? Avoimin mielin sanon minä (, jolta ei ole koskaan edes murtunut luuta eikä näin ollen luultavimmin edes tiedä mitä oikea kipu on) :)

Sitten oli se IKEA-visiitti. Tämän rouvan pää alkaa ollaa niin haperoa, että kylläpä siellä kesti, vaikka tiesin etukäteen mitä huonekaluja ollaan hakemassa! Kaikki listalla olleet asiat löytyivät, paitsi Gulliver-pinnis. Ne olivat sitten loppu. Mies käy ensiviikolla katsomassa tilanteen uudestaan. Mukaan löytyi siis uusi PAX-vaatekaappi makuuhuoneen kaappirivistön jatkoksi kaverin tavaroille, lampaantalja, hoitoalusta, 4 kpl lakanoita, KOMPISAR-reunasuoja, kosteussuoja, VYSSA VINKA-patja & VYSSA TULTA -sijauspatja (jonka mieheni kantoi kärryihin peittona :)), MALM-yöpöydät ja JÄRA-lamppu olohuoneeseen. Kovin on taas kaikki valkoista, mutta ainakin lista lyhenee ja lompakko tyhjenee.

Nyt tämä sanoo moikka ja suuntaa pakkaamaan. Edessä on kolmen yön loma Puolassa Itämeren rannalla 5 tähden hotellissa. Säät eivät näytä kovin kummoisilta, kuten eivät koko kesänä. Mieheni aikoo juosta lenkkiä ja käydä salilla, minä keskityn rentoutumiseen :) Varaan mukaan paljon kirjoja ja neulottavaa. Lisäksi odotettavissa on ainakin manikyyri ja hieronta sekä lillumista altailla ja saunomista! Ihanaa!

Pää pehmeää täynnä

Perjantaina unohtui avaimet kotiin. Eilen sama juttu. Tänään jäi puolestaan kännykkä. Huoh.. Työjutut pitää miettiä aina kahteen kertaan, etten päästäisi ihan idioottimaisia visioita suustani. Jos niitä superideoita siis edes tulee. Kovin ovat harvassa olleet viime aikoina. Olen normaalistikin joissain asioissa hieman hajamielinen (toiset asiat muistan taas liiankin hyvin), mutta kovasti toivon että tämän mielentila johtuisi raskaudesta eikä olisi siis kovin pysyvä. Hieman jännittää, että miten pärjään sitten kun vauva on täällä. Toivottavasti en unohda sitä minnekään. Synnytyksen jälkeisiä superhormooneja odotellessa.. :)