Olen jo aiemmin kirjoittanut turhautumisestani gynekologiini. Sinänsä tyhmää valittaa, kun täällä on kuitenkin annettu mahdollisuus kävellä lääkäriltä toiselle, jos siltä tuntuu. Lääkäri on kuitenkin ollut ärsyttävyydessään koko ajan juuri niillä rajoilla, etten ole nähnyt vaihtoa vaivan arvoiseksi. Eilen olin taas tarkistuksessa ja kotiin päästyä oli todella turhautunut olo. Jos listaan nyppivät seikat, niin helpottaisikohan se jäsentämään ärtymystäni lääkäriä kohtaan.
1. Kielitaito
Suurin osa seuraavista ongelmista ja epäselvyyksistä johtuu luultavimmin tästä. Mutta miksi pitää sitten tarjota englanninkielisiä palveluita monessa eri paikassa, jos englanti on tätä tasoa:
Lääkäri ultratessa: So did we already talk what it is?
Minä: I'm sorry, what do you mean?
L: Man or woman?
M: Ah yes. We do already know that the baby is boy/girl.
Lääkäri teki ensimmäisellä käynnillä selväksi, että ilman lihaa ei voida saada rautaa. Sitä ei ole kasvisruokavaliossa, kuten täysjyväleivässä, linsseissä, pavuissa jne. Hänen kunniakseen on kyllä sanottava, että toisin kuin monet muut lääkärit hän tiesi, että myytti pinaatin korkeasta rauta-arvosta perustuu mittausvirheeseen.
3. Vaihtoehdottomuus
Tämä liittyy osittain edelliseen. Niin raudansaannin, monivitamiinien kuin lantiokipujenkin hoitoon luulisi olevan olemassa vaihtoehtoja. Mm. monivitamiineista käy kuitenkin ainoastaan hänen vastaanotolla myytävät julmettomat kalliit (yli 50€/kk) jauheet, joissa on tarvitsemieni (tai näin ainakin itse koen) B12-vitamiinin ja raudan lisäksi julmettu määrä kaikkea "turhaa".
4. Tyhjät vastaukset
Tämä liittyy luultavasti vahvimmin kieliongelmaan. Luulen että monesti hän ei vaan ymmärrä kysymystäni ja on liian ylpeä pyytääksen minua avaamaan sitä. Eilen rouva pillastui kysyessäni koska Saksassa on tapana käynnistää synnytys. Tiedustelin ihan asiallisesti, että minkälaiset käytännöt täällä on yliaikaisuuden suhteen, ts. kuinka paljon täytyy mennä lasketun ajan yli normaaliraskaudessa, että asiaan puututaan lääkkellisin keinoin. Vastaukseksi sain, ettei hän voi mitenkään tietää, koska minun lapseni syntyy. Yleensä lapset syntyvät +/- 14 päivää lasketun ajan. Niinpä. Kas kun en huomannut tiedustella kellon aikaa, kun minulla olisi muuta menoa 30.10. iltapäivällä.
5. "It is totally normal"
Kaikki on tähän mennessä ollut täysin normaalia, kuten olen itsekin monissa asioissa olettanut. Eilen pistin sellaisen valitusvirsivaihteen päälle, jotta viestini menisi varmasti perille ja menihän se. Olen aivan alkuraskaudesta asti puhunut kovista lantiokivuista erityisesti häpyluun alueella. Se on tähän mennessä vaikeuttanut aika lailla kävelyä ja seksiä, juoksuaskeleet ovat ollet täysin pannassa. Nyt kipuilu häpyluun alueella on pahentunut ja se nostattaa öisin vedet silmiin kääntäessäni kylkeä. Tiedustelin että mistä tämä mahtaa johtua ja pitäisikö minun kenties varata aika fysioterapeutille tai osteopaatille. En edes kysynyt lähetettä. No luonnollisesti em. keinot eivät käyneet, mutta sain reseptin tukivyöhön! VAU! Aivan uskomatonta. Tuli sitten vasta kotona mieleen, että olisi pitänyt osata erikseen kysyä ohjeita sen käyttöön ts. käytänkö kokoajan vai miten, mutta antaa olla.
Osittain tämä ja tyhjät vastaukset saattavat liittyä myös kultuurisiin eroihin. Suomessa potilas tai tässä tapauksessa raskaana oleva osallistetaan aika vahvasti hoitoon. Asiat selitetään ja avataan todella tarkasti. Myös potilaan kysymyksiin on tapana vastata, olivatpa ne kuinka turhia tai liian yksityiskohtaisia tahansa. Tämä on hieno juttu, koska ainakin minä haluan tietää, mitä kropassani tapahtuu ja miksi. Ulkomailla ollessa kysymyksiä on kahta kauheammin, kun systeemi ei ole tuttu ja olo helposti tästä syystä hieman turvaton. Oman lääkärini mielestä, minun ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikkia asioita, koska a. kaikki on kunnossa ja b. se on hänen tehtävänsä. Esimerkkinä tästä minun ei tarvitse tietää tarkemmin missä yksikössä hemoglogiini Saksassa mitataan tai miten se suhteutetaan Suomessa käytettyyn mittayksikköön, koska "it is totally normal, nothing to worry about!"
6. Pikkuasiat
Tämä on pientä ja inhimillistä, mutta en jaksaisi kuunnella lääkärin valittelevan väsymystään joka kerta (oikeasti joka kerta, vuorokaudenajasta riippumatta) tai kertomuksia hänen miehensä tärkeästä työstä, jos omat kysymykseni on hetkeä aiemmin ohitettu tai niihin on vastattu kiireellä. Lisäksi olen jokseenkin varma, että lääkärini luulee minun olevan kotirouva, vaikka olen aika monta kertaa maininnut työni eri yhteyksissä. Mistäkö näin päättelen? No siitä, kun hän väsymystään valitellessaan, toteaa kuinka monta tuntia hänellä on tänään vielä töitä ja minä saan onnekkaana mennä kotiin. Vastaukseni toimistolle palaamisesta tai töiden jatkamisesta kotona menevät kuuroille korville.
Kaikki oli muuten mahanahan alla hyvin. Kaveri painaa lähes 1400 grammaa ja peittelee ultrassa kasvonsa aina käsillään. Mitat menee keskikäyrillä, paitsi pää. Se oli hieman iso, mutta normaalin kokoinen. Sydänäänetkin kuunneltiin eilen (29+4) ensimmäistä kertaa. Olinkin sitten käyrillä varmaan kymmenen minuuttia! Äidilläkin oli kaikki ok. Ainoastaan hemoglobiini oli mystisesti laskenut 8,7:stä 7,8:an. Asiaan ei _vielä_ tarvitse puuttua. Toivon mittausvirhettä.
Minäkin aion olla rebel ja tehdä asioitani oman mielen enkä lääkärini mukaan. Aion kokeilla tukivyötä ja jos ei se auta, menen omatoimisesti osteopaatille. Samoin käyn hakemassa halvempia raskausvitamiineja apteekista ja ostan Kräuterblutsaftia hemoglobiinin korjaukseen. En tiedä onko tämä tyhmää, mutta tähän suomalainen maalaisjärkeni minua ohjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti