Käynnistys?

Käytiin eilen synnärillä yliaikaiskontrollissa. Siellä oli jollain mitä ilmeisemmin (toivottavasti!) ponnistusvaihe meneillään. Kun toinen kiljuu viereisessä huoneessa niin kuin henkeä vietäisiin, niin on kaiketi luonnollista, että verenpaineen lukemiksi tulee 130/180 :). Kätilökään ei viitsinyt mittauttaa sitä toiseen kertaan, kun korkeiden lukemien syyt olivat niin selvät. Kysyi vaan, että onko ollut päänsärkyä ja asia oli sillä selvä. Sydänkäyrät olivat nätit ja piirtyihän niille käyrille taas supistuksiakin. Ultrassa lääkäri havaitsi lapsiveden määrän hieman alhaiseksi (AFI 6) ja totesi, että jos ei viikon sisällä käynnisty, niin sitten käynnistetään. Määrä on normaalin alarajoilla. Ei siis syytä huoleen, mutta näillä luvuilla ei kuitenkaan kuulemma kannata odottaa kahta viikkoa luonnollista käynnistymistä.

Huomenna olisi vuorossa tarkastus oman gynen kanssa. Katsotaan mitä hän asiaan sanoo. Kunpa kaveri tajuaisi tulla itse ulos. Olisin synnytyksen alun niin paljon mieluummin kotona kuin sairaalassa kärvistelemässä. Huomasinpa nimittäin taas eilen, että vaikka valitsemamme sairaalan synnäri on viihtyisän oloinen enkä varsinaisesti kärsi mistään sairaalapelosta, niin eivät ne kovin mukavia paikkoja ole. Nämä tunteet johtuvat kaiketi siitä, että olen ollut sairaalassa tähän mennessä kokonaiset kaksi kertaa, eikä kummastakaan ole jäänyt minkäänlaista mielikuvaa. Ensimmäisen kerran siis syntyessäni ja toisen kerran 1-vuotiaana kuumekrampin takia. Sairaalat ovat siis hieman tuntemattomia ja jännittäviä paikkoja.