Synnytysvalmennus

Näin synnytyksen lähestyessä (kyllä sen on sieltä joku kaunis päivä ulos tultava!) voisi kerrata kolmen viikon takaisen synnytysvalmennuksen antia. Pidimme molemmat koko viikonlopun kestäneestä intensiivikurssista todella paljon. Puolikkaani siksi, että sai vihdoin kuulla synnytykseen liittyvistä asioista (minun hänelle ostamat aihepiirin kirjat ovat vieläkin ajanpuutteen vuoksi lukematta) ja mahdollisuuden kysyä mieltään askarruttavia asioita. Itse sain puolestani itsevarmuutta huomatessani, että olen kuullut monista näistä asioista jo aiemmin. Lisäksi oli todella kiva tavata muita samassa tilanteessa olevia pareja. Kurssihan oli englanniksi ja siksi osallistujat olivat oikeastaan eri puolilta maapalloa.

Kurssi oli Geburtshausin järjestämä, joten sen lähtökohdat olivat luonnollisesti hieman erilaiset kuin sairaalan järjestämien kurssien. Pääpaino oli lääkkeettömässä kivunlievityksessä ja synnytyksen luonnollisuudessa, mutta myös epiduraalia, synnytyksen käynnistämistä ja muita kivunlievityslääkkeitä käsiteltiin riittävän kattavasti. Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin informatiivinen. Teimme myös jonkin verran erilaisia rentoutusharjoituksia ja kokeilimme eri synnytysasentoja, mutta mieheni pelkäämiä hengitys- ym. harjoituksia, joissa pokka saattaisi pettää ei tullut lainkaan.

Olen itse muuttumassa koko ajan hipimmäksi synnytyksen suhteen. Jos raskaus kestäisi pidempään kuin 40 viikkoa, niin ehtisin varmaan muuttaa mieleni ja haluaisin synnyttää kotona tms. Pääsyynä tähän muutokseen on varmasti Saksassa olo, sillä täällä synnytykseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti paljon "terveemmin" kuin Suomessa. Synnytys on luonnollinen asia ja jos se sujuu normaalisti, ei sitä kuuluisi lähtökohtaisesti käsitellä sairauden hoitona tai erityisen dramaattisena asiana. Lähden synnytykseen avoimin mielin. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan ehdottomasti mahdollisuuden epiduraaliin, mutta toivon pärjääväni joko kokonaan ilman tai ainakin ilman vahvaa lääkkeellistä kivunlievitystä ja muita seikkoja, jotka häiritsevät synnytyksen luonnollista kulkua, kuten kalvojen puhkaisu, tarpeettomat sisätutkimukset ja episiotomia. Ensikertalaisena olisi minusta käsittämättömän tyhmää kuitenkin sanoa ehdoton ei epiduraalille, koska en voi pienimmissäkään määrin aavistaa kuinka lopulta kestän sitä kipua. Epiduraali ei siis ole pettymys, jos sen joudun ottamaan, mutta en halua että se on ensimmäinen tai toinenkaan vaihtoehto.

Synnytysvalmennus vahvisti mielipiteitäni luonnonmukaisesta synnytyksestä. Saimme kotiin mukanamme nivaskan kuvia erilaisista synnytysasennoista, rentouttavista asennoista ja asennoista, jotka helpottavat erilaisissa "erikoistilanteissa", kuten jos vauvan pää ei ole suorassa tai painaa selkään. Olen itse aika elohiiri, enkä voisi tässä vaiheessa kuvitellakaan, että synnyttäisin tämän lapsen "sänkyyn sidottuna" tippoineen ja katedreineen ja vielä kaupan päälle puolimakaavassa asennossa. Liike on tähän asti ollut minulle se paras tapa kestää kipua ja toivon sen olevan sitä synnytyksessäkin. Täytyy vaan olla tarkkana, etten väsytä itseäni jo ennen ponnistusvaihetta ja maltan levätäkin välillä.

Kävimme valmennuksessa läpi myös erinäisen määrän erilaisia yrttiteitä ja -hauteita. Tätä ei varmaan Suomessa tehdä :). Juon siis tälläkin hetkellä kahta teetä useamman kupin päivässä: vadelmanlehtiteetä kohtulihaksen vahvistamiseen sekä erityistä yrttiteesekoitusta turvotukseen. Tämän lisäksi voisin naukkailla vielä mm. ainakin laventeliteetä ja istua hay flower (en valitettavasti tiedä tätä suomeksi) -istumahauteessa pari kertaa viikossa. Istumahaude kuulemma pehmentää välilihahieronnan tavoin kudoksia, mutta en ole tohtinut kokeilla tätä, ettei hiiva vaan uusiutuisi.  Synnytyksen jälkeen olisi sitten vuorossa erinäinen valikoima imetyksen tueksi ja haavaumien paranemiseksi. Lisäksi täällä juotetaan vauvoillekin fenkoli- ja kamomillateetä rauhoittumiseen, mutta se on jopa minun mielestä hieman  liikaa.

Kurssilla käsiteltiin myös vauvanhoitoa ja byrokratiaa. Nämä asiat olivat kummatkin hallussa ja olin todella helpottunut huomatessani kuinka hyvin olin paperiasioista perillä. Ne kun ovat stressanneet tähän mennessä oikeastaan eniten. Kestovaippojen huonoa tunnettavuutta olen jo aiemmin ihmetellyt täällä ja se pisti synnytysvalmennuskurssillakin silmään. Intouduinpa sitten kertomaan asiasta hieman muille kurssilaisille, kun kätilön tiedot eivät mielestäni olleet tarpeeksi kattavat. Suomi on tosiaan tässä asiassa edellekävijämaa. Saattaa johtua jo kertakäyttövaippojen korkeista hinnoista. Ostin muutama viikko sitten kertiksia kaappiin varmuuden vuoksi ja yllätyin Pampersien hinnasta täällä. 36 newborn-vaippaa maksoi vain 6 euroa. En tiedä mitä ne Suomessa maksavat, mutta kuvittelisin että huomattavasti enemmän.

Valmennus oli siis kaiken kaikkiaan oikein mukava kokemus. Opin aina paljon paremmin kuulemalla kuin lukemalla, joten oli oikein hyvä kerrata vielä, että milloin lähdetään sairaalaan ja miten synnytys etenee. Oli myös hellyyttävää huomata kuinka paljon asia miestäni kiinnosti. Tehdyt kysymykset olivat suloisen teknisiä ja pikkutarkkoja. Geburtshausissa myös synnytettiin normaaliin tapaan samanaikaisesti ja oli aika vinkeää kuulla puolivahingossa, kun joku huusi ponnistusvaiheessa.  Onneksi se oli kuitenkin ns. hyvää ja työstävää huutoa, eikä sellaista "kuolen tähän paikkaan" -huutoa.

Omat toiveeni synnytyksen suhteen kiteytyivät seuraavan kaltaisiksi:

• kotona niin pitkään kuin mahdollista
• mahdollisuus kokeilla vesisynnytystä, mikäli amme vapaana
• mahdollisimman aktiivinen synnytys (eri asentojen hyödyntäminen, liike)
• lääkkeelliset kivunlievityskeinot toissijaisina vaihtoehtoina, mutta ei missään nimessä poissuljettuja
• ei kalvojen puhkaisua tai oksitosiinitippaa, ellei vauvan tilanne ehdottomasti edellytä sitä tai synnytys venynyt jo kohtuuttoman pitkäksi
• vauva mahdollisimman pian ihokontaktiin äidin tai isän kanssa
• isä leikkaa napanuoran, jos mahdollista
• napanuora leikataan vasta, kun se on lakannut sykkimästä, jos mahdollista
• nopea kotiutuminen äidin ja vauvan terveyden ja jaksamisen mukaan

Mutta taidanpa tästä lähteä nyt teen keittoon.