tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kolme kuukautta VIELÄ!

Kun yhdistetään uudehko raskausoire närästys, pieni etova tunne, tunne poksahtamisesta ja kaverimme villi möyryäminen mahassa aina tuossa 20.30-23.00 välisenä aikana, niin mitä saadaan?

V: Jokseenkin kypsä raskaana oleva nainen. Tulisi jo. 
 
 
Raskaus ei todellakaan ole ollut elämäni hienointa aikaa, vaikken suuremmista raskausvaivoista olekaan (koputtaaa puuta) joutunut kärsimään. Kasvava vatsa ja takapuoli eivät tuota minulle ongelmia, vaikka selviäisinkin ilman tuota ahterin jatkuvaa levenemistä. En kyllä toisaalta koe mitään yltäkylläistä ylpeyttäkään vauvamahastani. Se vaan kuuluu niin sanotusti asiaan. Se mikä nyppii on nämä jatkuvat pikkukrempat: etominen, väsymys, takalantiokivut tai kivut rintojen ja polvien välillä ylipäätään, huimaus, hengästyminen, närästys, koko ajan lisääntyvä kömpelyys ja "taittumattomuus" jne. 
 
En yleensä ole suuri valittamisen ystävä vaan uskon, että moni asia on asenteesta kiinni. Olen yrittänyt korjata tätä asennevammaani jo jonkin aikaa ja ärsyttää niin vietävästi, kun se ei onnistu! Matkasta nauttiminen ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani. Mielessä on aina ollut vaan määränpää. Vaivat eivät tee tätä asennemuutosta lainkaan helpommaksi.
 
 
Tule jo lokakuun 28. ja sitä seuraavat pari viikkoa päälle!


Ei kommentteja: