Ovisplussa bongattiin heti ensitestauksella. Tulipahan ainakin taloudelliseksi :). Reilu viikko romanttisesta hääpäivälomasta ja tätä etoo, rintoja vihloo ja alavatsaa nipistelee. Eikö tämä ole käyty jo liian monta kertaa läpi? Voisinko olla kehittämättä näitä alkuraskausoireita pienessä päässäni joka kierron lopussa? Sitä putoaa vaan kuukautisten kuitenkin lopulta alkaessa aina pikkusen korkeammalta kuin olisi tarpeen.
Vauvantekoilmapiiri on ainakin toistaiseksi ollut melko korkealla aina kuukautisten välillä, mutta kun menkat alkavat niin tuntuu kuin katujyrän alle jääneeltä. Epäonnistuminen on aivan liian positiivinen sana kuvaamaan sitä mielialaa. Onneksi olen kammennut itseni siitä suosta toistaiseksi aika helposti. Hieman jännitän kuitenkin sitä päivää, kun pessimismi jää päälle. Jos en jonain päivänä enää jaksa luottaa siihen, että meille voi tulla oma nyytti luonnollisin keinoin, niin silloin asiat on jo aika pahalla tolalla. Toivottavasti se päivä ei koskaan kolkuttele tämän huushollin ovella.
Voimia kaiho ja voimia muut raskautumista odottavat siskot!
2 kommenttia:
Pää kylmänä mutta sydän avoinna eteenpäin! Toivon että oma asenne tätä raskautumisprosessia kohtaan muuttuisi jotenkin kevyemmäksi, että pysyisi nuo suot ja pessimismi poissa ja elämä olisi muutenkin pikkasen helpompaa. Kiitos Kaiho, voimia tarvitaan!
Juuri näinhän se on! Vielä kun saisi siirrrettyä sen sanoista tekoihin :)
Lähetä kommentti