Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna sunnuntaiaamuna klo 7.30 (!!), tuntuivat ensimmäiset selvät muljautukset mahasta. Olen jo aiemmin ollut tuntevani kaverin liikkeitä, mutta ne ovat olleet niin kevyitä, että en osannut täydellä varmuudella sanoa tulivatko ne kohdusta vai ruoansulatuselimistöstä. Sunnuntaina jumpattiin kuitenkin siihen malliin, että asia ei jäänyt epäselväksi. Kyllä siellä minun mahassani todellakin kasvaa pieni ihminen. Hihkasin spontaanisti joka muljautuksen myötä. Potkuja oli odotettu kovasti jo pidemmän aikaa, mutta yllätyin itsekin kuinka hieno ja koskettava hetki "ensimmäinen yhteys oli".
Liikkeet eivät tunnu vielä mahan pinnalle asti, joten valitettavasti tuleva isä joutuu odottelemaan omaa "ensimmäistä yhteyttään" esikoiseensa vielä jonkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti