Tänään tekee mieli uuniperunaa. Peruna on ollut kaikissa sen muodoissaan ainakin tähän asti raskaudessa kovin pop. Aivan alussa himoitsin hampurilaisten ohella ranskalaisia, mutta ne ovat onneksi jäämässä itse tehtyjen lohkoperunoiden, keitettyjen kuoriperunoiden ja uuniperunoiden jalkoihin. Voi elämä, että odotan kesää ja suomalaisia uusia perunoita. Voisin elää pelkällä mielikuvalla niistä, tillistä ja voista.
Perunoiden lisäksi himoitsen jatkuvasti lähes kaikkia hedelmiä. Avocado ja ananaskirsikka ovat ihan huipulla, mutta kaikki kelpaa. Onneksi mielihaluni ovat tosiaan pysyneet (koputtaa puuta) aika terveellisissä asioissa, poislukien jo väistyvät hampurilaiset, joita en voi normaalisti sietää.
Tänään alkoi tehdä aivan mielettömästi mieli myös sushia. Saksassa ainoa ruokavalioon liittyvä ohje on ollut välttää raakaa lihaa ja pästoroimattomia juustoja (tästä esimerkkinä gyneni suositteli minulle viime käynnillä mm. vasikan maksaa, jota kasvissyöjänä en ihan heti ala kyllä napsimaan varsinkaan kun hemoglobiinissani ei ollut mitään vikaa. Se oli parempi kuin koskaan aiemmin.) Mutta takaisin sushiin. Googlettelin ja soitin asiasta suomalaiselle ystävälleni, joka on vast'ikään saanut vauvan. Neuvoloissakaan, ainakaan kaikissa, ei kuulemma enää kielletä sushia, jos kala tiedetään tuoreeksi eivätkä ne sisällä mätiä! Tällä viikolla on siis varmaan lähdettävä sushille. Sen verran epäilevästi suhtaudun kuitenkin paikallisten kalojen tuoreuteen, että taidan pitäytyä kasvisversioissa. Jos syö vain silloin tällöin niin tuskimpa tuosta merilevästä ja sen sisältämästä jodistakaan on haittaa. Ja sitäpaitsi, merilevä sisältää paljon rautaa, joka on kaltaiselleni semivegelle tarpeen;)
Mielihalut vaihtelevat siis viikoittain. Oleellista tuntuu olevan se, että kun jotain tekee mieli, niin sitä tekee mieli niin pirusti. Eikä mielihalun kohdetta löydy koskaan kotoa. Miksiköhän aina näin?
