Kavissyöjät on kalpeita

Ensimmäinen lääkärikäynti takana. Kuten uumoilinkin, ei se mennyt paperihommien puolesta ihan niin kuin Strömsössä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Hieman pistivät juoksemaan sairaskassoissa, aamuaika muuttui ilta-aikaan ja lopulta täytin juurikin ne samat kaavakkeet, jotka olin täyttänyt jo ekalla yrityksellä :).

Lääkäri oli mukava. Englanti ei ollut mitenkään häikäisevää, mutta eiköhän me tulla toimeen. Ainoa asia, joka aiheuttaa hieman närää, on lääkärin kiviaikaiset tiedot raudan saannista. En ole syönyt lihaa lähes 15 vuoteen. Kerroin tämän tietenkin lääkärille ja sain heti  jo tältä pohjalta diagnoosin anemiasta. "Yes, you have a problem." Tiedän syöväni paremmin ja monipuolisemmin kuin suurin osa ns. sekasyöjistä, joten jos raudanpuutetta jossain vaiheessa tulee, niin siitä sen ei ainakaan pitäisi johtua. Me love pinaatti, pavut, linssit, kaikki vihreä ja täysjyvävilja! Käsittääkseni myös monet lihanpurijat joutuvat turvautumaan rautapurkkiin raskausaikana. Maanantain verikokeen tulosten jälkeen näytän sille! :) Hemoglobiinini on aina pysynyt 130 paremmalla puolella, jopa silloin kun luovutin verta 3 kertaa vuodessa.

Mutta muutoin siis oikein mukava täti. Raskaana ollaan hänenkin mukaan. Rintanikin ovat kuulemma jo selvästi raskaana. En ole itse huomannut niissä mitään eroa, joten piti ihan tiedustella, että mitä eroa niissä on. Ovat kuulemma painavemmat sekä lämpöisemmät kuin muu kroppa. Jahans :)

Nyt on otettu papa-koe, annettu virtsanäyte (täytyykin kysyä mitä siitä mitattiin) ja maanantaina tosiaan verikokeeseen. Siellä testataan ainakin se hemoglobiini, aids ja B-hepatiitti sekä toksoplasmoosi. Samalla varataan aika seuraavalle käynnille. Eka ultra on täällä jo viikolla 9-11. Sen jälkeen vielä kaksi ultraa viikoilla 20 ja 30. Kovasti jo odottelen meidän vauvan näkemistä ruudulta. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Lääkäriin

Mukavan oloinen gynekologi on nyt löydetty ja ensimmäinen aikakin varattu huomiselle. Hieman jännittää, kun ei juurikaan tiedä mitä on luvassa, mutta samanlainen tilanne olisi varmaan Suomessakin, kun tässä kuitenkin ollaan ensimmäistä kertaa raskaana.

Illalla keräillään kaiken maailman Kelan lippuset ja lappuset arkistoista ja yritetään muistaa ottaa ne huomenna ihan lääkärillekin mukaan. Nähtäväksi jää minkälainen paperisota saadaan käydä respasssa ennen varsinaista tapaamista. Kela neuvoi että pelkkä EHIC-kortti riittää. Kohta tämä selviää. Taidan kuitenkin varata lisäksi kivan pinon käteistä mukaan. Täällä kun käy hieman nihkeästi tuo muoviraha.

Pidetään peukkuja, että olen lääkärinkin mielestä raskaana :)

Ensitunnelmia

Kolmannen positiivisen raskaustestin jälkeen alan jo pikkuhiljaa uskoa, että tämä on todellakin totta. Olemme nyt viikonlopun ajan sulatelleet asiaa kaikessa rauhassa. Mieheni sisäisti asian heti, itse olen joutunut jonkin verran hokemaan asiaa ääneen, jotta se tuntuisi todellisemmalta. Vieläkin kyllä naurattaa, kun sanon ääneen olevani raskaana. Siis ihan oikeastiko??

Asumme Berliinissä, mutta kuulumme Suomen sosiaaliturvan alaisuuteen. Nyt pitäisi siis löytää täältä gynekologi, varata aika ja alkaa täyttelemään Kelan kaavakkeita. Jippii! ;) Tästä tulee aivan varmasti kivaa! Taikauskoisena ihmisenä kun en tietenkään ole selvitellyt asiaa etukäteen, koska se olisi varmasti pilanut viimeisetkin mahdollisuudet tulla raskaaksi :)

Alkuraskauden oireita ei onneksi ole ilmaantunut kovin paljoa. Alavatsan reunoilta kiristää jonkin verran liikahtaessa nopeasti, yskiessä tai sitten ihan muuten vaan. Pari päivää sitten oli vielä menkkamaista kipua, mutta se on onneksi loppunut jo.

Mun viime kuukautiset alkoi 21.1., joten olisinko mä nyt viikoilla 4+3? Pikkaasen matkaa vielä siis edessä.

Voiko tämä todella tapahtua meille?

Haamu

On se toinen viiva oikeasti hieman tummempi kuin kuvassa, mutta ei toki yhtä selkeä  kuin kontrolliviiva. Kuinka vaikea näitä tikkuja onkaan kuvata? Nyt täytyy lähteä hakemaan sellainen clearblue digitaalinen testi.

Aika uskomatonta, jos tämä nyt pitäisi paikkansa. Sormet ja varpaat ristissä :)

KP 27

Vessassa ramppaaminen lisääntyy kierron loppua kohden. No nyt ne alkoi.. eikun nyt. Tässä on vielä pari päivää aikaa ennen kuin niiden oikeasti pitäisi edes alkaa :)

Don't go there

Ovisplussa bongattiin heti ensitestauksella. Tulipahan ainakin taloudelliseksi :).  Reilu viikko romanttisesta hääpäivälomasta ja tätä etoo, rintoja vihloo ja alavatsaa nipistelee. Eikö tämä ole käyty jo liian monta kertaa läpi? Voisinko olla kehittämättä näitä alkuraskausoireita pienessä päässäni joka kierron lopussa? Sitä putoaa vaan kuukautisten kuitenkin lopulta alkaessa aina pikkusen korkeammalta kuin olisi tarpeen.

Vauvantekoilmapiiri on ainakin toistaiseksi ollut melko korkealla aina kuukautisten välillä, mutta kun menkat alkavat niin tuntuu kuin katujyrän alle jääneeltä. Epäonnistuminen on aivan liian positiivinen sana kuvaamaan sitä mielialaa. Onneksi olen kammennut itseni siitä suosta toistaiseksi aika helposti. Hieman jännitän kuitenkin sitä päivää, kun pessimismi jää päälle. Jos en jonain päivänä enää jaksa luottaa siihen, että meille voi tulla oma nyytti luonnollisin keinoin, niin silloin asiat on jo aika pahalla tolalla. Toivottavasti se päivä ei koskaan kolkuttele tämän huushollin ovella.

Voimia kaiho ja voimia muut raskautumista odottavat siskot!

Höllää vähän

Olen ihminen, joka uskoo vahvasti, että liika yrittäminen paitsi vaikeuttaa onnistumista myös vie ilon itse onnistumiselta. Eikä pelkästään vauvan hankkimisessa vaan muussakin elämässä. Vaikeinta on löytää se hiuksenhieno raja stressaamisen ja panostamisen välillä. 

Ylikuumenemisen vaarassa kaikesta vauvakuumeilusta otettiinkin hieman etäisyyttä. Yritystä toki jatkettiin, mutta muut asiaan kuuluvat extrat, kuten vauvablogit, lastentavaraliikeet yms., päätettiin jättää hetkeksi hieman vähemmälle. Toimi jopa niin hyvin, että tammikuussa kalenterin uusimisen myötä laskin kiertoni väärin ja olin pari päivää onnellisen tietämätön siitä, että kuukautiseni olivat myöhässä. Havahduttuani asiaan, odotin päivän, tein negatiivisen raskaustestin ja sieltähän ne sitten tulivatkin.

Nyt paluu vauvablogien ja muiden teemaan kuuluvien asioiden maailmaan tuntuu taas "terveeltä". Otan asian jopa niin rennosti, että lähdin mukaan Lyydian järjestämään Jouluksi 2011 kotiin -projektiin! Olen jo jonkin aikaa myös miettinyt, että pitäisiköhän tässä alkaa ovulaatiotestejäkin harrastamaan oikein kunnolla. 5 kiertoa on nyt yritetty ilman. Voisihan niitä kokeilla ja katsoa sitten onko niistä enemmän haittaa kuin hyötyä, stressi tikkuun pissaamisesta vs. varmuus siitä että on ovuloinut ja oikeaan aikaan. Vielä joitain kuukausia sitten se olisi muuttunut hössötykseksi, nyt luulen että se voisi onnistuakin.

Testaamisen voisi aloittaa vaikka huomenna (kp 15), kun mieskin tulee tänä iltana työmatkalta ja edessä on pitkä viikonloppu Prahassa ensimmäistä hääpäivää juhlistaen ;)